Arvostelu: Surviving a School Shooting (Loren Christensen)

Surviving a school shooting

Kirjoittaja: Loren Christensen

Kustantaja: Paladin press, 2008

Sivumäärä: 136, sivukoko:21,5 x 14 cm

Taustatietoja kirjoittajasta:

Loren Christensen on harjoitellut eri taistelulajeja yli 40 vuotta, ja hänellä on yhteensä kymmenen mustan vyön tasoa kolmessa eri lajissa. Christensen on toiminut poliisina useissa tehtävissä lähes 30 vuotta sekä kouluttanut kamppailutaitoja sekä poliiseille että siviileille. Christensen on tehnyt nelisenkymmentä kamppailulajeja ja itsepuolustusta käsittelevää kirjaa ja opetusfilmiä. Chistensenin kirja Defensive Tactis esiteltiin Kontrollin numerossa 2/2008.

Kirjan esittely:

Jos muutama vuosi sitten joku olisi väittänyt, että Suomessa tapahtuu kouluampumisia, väittäjän mielenterveyttä oltaisiin saatettu epäillä. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että Suomi ei ole mikään lintukoto jonne maailman pahuus ei ylety, minkä viime vuosien kouluampumiset – ja ainakin yksi ennalta estetty tapaus – ovat osoittaneet.

Kirjan ensmäisessä luvussa käsitellään kouluampumisia yleensä, ja tutkitaan kouluampujan profiilia. Christensen osoittaa, että kouluampumiset ovat (Yhdysvalloissa) huomattavasti yleisempiä kuin mitä mediaa seuraamalla voisi luulla; paljon julksuutta saavat tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Christensen luettelee väkivaltaa laukaisevia tekijöitä, joita ovat mm. koulukiusatuksi joutuminen, tyttö- tai poikaystävän menettäminen, tai aikaisemmista ampumisista kuuleminen. Suuri osa väkivaltatapauksista voitaisiin estää ennakolla tunnistamalla nämä väkivallan laukaisevat tekijät, ja puttumalla tilanteeseen ennen kuin on liian myöhäistä. Kirjassa esitellään myös kouluampujan profiilia; Christensen toteaa mm. että toisin kuin yleensä luullaan, tyypillisen ampujan profiilia ei voida määritellä. Sen sijaan on olemassa usein huomiotta jätettyjä asioita, joihin keskittymällä voitaisiin ennaltaehkäistä tulevia tragedioita: lähes kaikki ampujat käyttäytyivät jo ennen tekoaan tavalla joka huolestutti heidän lähipiiriään, minkä lisäksi suuri osa ampujista on koulukiusattuja.

Ennaltaehkäisemistä käsittelevä luku painottaa koulun oppilaiden tekemien havaintojen tärkeyttä. Usein – mutta ei suinkaan aina – ampuja on koulun sen hetkinen tai entinen oppilas, ja koska oppilaat ovat enemmän tekemisissä keskenään kuin opettajien kanssa, oppilailla on paremmat mahdollisuudet huomata toisen oppilaan huolestumista aiheuttava käyttäytyminen. Vanhemmille neuvotaan, miten lapsia voidaan opastaa tunnistamaan ampumista ennakoivaan käyttäytymistä, sekä tunnistamaan tällaista käyttäytymistä omassa lapsessaan.

Seuraavassa luvussa käsitellään tilannetta jossa oppilaan on havaittu käyttäytyvän uhkaavasti, tai esimerkiksi tuovan aseen kouluun. Neuvoja annetaan sekä tilanteen havaitsevan koulun opiskelijan, että tämän vanhempien näkökulmasta. Kiteytettynä neuvo kuuluu: tilanteet tulee ottaa vakavasti ja asiasta pitää kertoa eteenpäin. Kirjassa annetaan ohjeita myös akuutin tilanteen hoitamiseen; esimerkiksi puhejudoa käsitellään lyhyesti.

Kirjan puolivälissä alkaa kirjan pisin, asennoitumista ja strategiaa käsittelevä luku. Itsepuolstuksen henkisestä puolesta jotain jo entuudestaan tietävälle luvun asennoitumista käsittelevät osiot eivät tuo juurikaan uutta, sillä Christensen kertoo lukijalle vain aivan perusasioita. Asioita käsitellään heposti ymmärrettävällä tavalla, jolloin asioita entuudestaan tuntemattoman lukijan on helppoa ymmärtää niitä. Strategiaosuus keskittyy lähinnä pohdiskelemaan joidenkin turvallisuuteen vaikuttavien toimenpiteiden – kuten metallinpaljastinten hankkimisen – hyviä ja huonoja puolia. Toki lukijalle annetaan myös joitakin yksinkertaisia käytännön neuvoja tilanteiden varalta valmistautumiseen.

Kirjan kaksi viimeistä lukua käsittelevät toimintaa varsinaisen hyökkäyksen aikana. Lukijalle annetaan kaksi pääasiallista toimintamallia: ensisijaisesti tilanteesta tulisi pyrkiä pakoon, ja mikäli tämä ei onnistu, on pyrittävä piiloutumaan. Molempiin toimintamalliin annetaan ohjeita ja kehotetaan harjoittelemaan asiaa etukäteen mielikuvaharjoitteluna. Neuvot ovat varsin päteviä, mutta jälleen liikutaan alkeiden tasolla. Luvussa mm. annetaan neuvoja piilopaikan valinnassa, kerrotaan mitä eroa on suojalla ja näkösuojalla, ja valotetaan lukijalle, miten paikalle hälytetty poliisi kokee tilanteen, ja miten poliisin kanssa tulee asioida tilanteen ollessa akuutti. Viimeinen luku käsittelee toimimista tilanteessa jossa pakeneminen tai piiloutuminen ei ole enää mahdollista. Kirjassa käsitellään neljää eri tilannetta ja jokaisen varalle annetaan toimintaohjeita: hyökkääjä on aseeton, hyökkääjä on aseistautunut improvisoidulla aseella, teräaseella tai ampuma-aseella.

Kokonaisarvio kirjasta:

Kirja on kirjoitettu useasta eri näkökulmasta: neuvoja annetaan suoraan eri ikäisille lapsille ja nuorille, näiden vanhemmille, sekä viranomaisille – lähinnä koulun henkilökunalle ja poliiseille. Lisäksi Christensen ottaa hyvin huomioon eri ikäisten lasten kyvyn ymmärtää ohjeita ja toimia tilanteissa, ja tämä näkyy selvästi eri ikäisille annetuissa toimintaohjeissa. On hyvä että kirjassa on useita näkökulmia, mutta eri kohderyhmille suunnattua tekstiä ei ole eroteltu riittävän selkeästi toisistaan. Tekstin näkökulma saattaa muuttua kappalleen välein kohderyhmästä toiseen, ja vaikka lukijan on helppo ymmärtää kenelle mikäkin tekstin on suunnattu, tietylle kohderyhmälle tarkoitetun tekstin löytäminen silmäilemällä on vaikeaa.

On perusteltua, että kirja käsittelee asioita alkeiden tasolla, sillä oletuksena on että suuri osa lukijoista ei ole juurikaan perehtynyt aiheeseen. Sen sijaan käsittelyn pintapuolisuus aiheutti minulle pettymyksen: käsittely voisi olla syvällisempää, vaikka se lähtisikin liikkeelle alkeista. Minulle tulikin mieleen, että kirja on jostain syystä haluttu markkinoille mahdollisimman nopeasti; ikään kuin jonkin paljon julkisuutta saaneen kouluampumistapauksen vanavedessä.

Vaikka kirja on hieman pintapuolinen, sen sisältävät neuvot ovat mielestäni pääsääntöisesti varsin hyviä. Kirja toimiikin mielestäni hyvin alustuksena syvällisemmälle aiheeseen tutustumiselle.

(arvostelu on julkaistu aikaisemmin Kontrollin numerossa 2/2009)