KÄYTETTY: OC-sumuttimen käyttöopas, osa 9

Tilanteen jälkeinen toiminta

Olet nyt puolustanut itseäsi tai jotakuta toista onnistuneesti OC-sumutinta käyttämällä. Mitä tämän jälkeen?

Soitto hätänumeroon

Usein kuulee kysyttävän, kannattaako itseään puolustaneen henkilön ilmoittaa poliisille vai ei. Kyseessä on osittain omantunnon kysymys, osin lainopillinen kysymys ja osittain taktinen ongelma. Lähden purkamaan näitä helpoimmasta alkaen. 

Ennen lakitekstiin sukeltamista lausun kuitenkin saman disclaimerin jonka esitin hätäjvarjelua käsittelevän kirjoituksen alussa: en ole lainoppinut, mutta olen pyrkinyt selventämään lakia ja oikeuskäytäntöä parhaan kykyni mukaan. Virheen mahdollisuus on kuitenkin aina olemassa. 

Rikoslain 21. luvun 14. pykälä kuuluu:

"Joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on tuomittava heitteillepanosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Jos OC on saattanut hyökkääjän toimintakyvyttömäksi, tämä on selkeästi avuttomassa tilassa. Jos henkilöä ei auteta tai hänelle ei järjestetä apua, on olemassa suuri vaara että puolustautuja syyllistyy heitteillepanoon - ainakin mikäli kaasutetulle aiheutuu hengen tai terveyden vaara. Tällä tavalla ajateltuna on selvää, että sumuttimella itseään puolustaneella on velvollisuus huolehtia siitä, että hyökkääjä saa apua. Jos hyökkääjä ei ole täysin avuttomassa tilassa vaan esimerkiksi OC antoi vain puolustajalle riittävästi aikaa paeta tilanteesta, tai hyökkääjä ei ollut tilanteessa yksin tai hän saa välittömästi ulkopuolisilta apua, ei tilanne ole niin yksiselitteinen. Tällöinkin on puolustautujan oman oikeusturvan kannalta varmaankin viisainta soittaa hätänumeroon ja kertoa, mitä on tapahtunut. 

Jos puolustaja on epävarma puolustustekonsa lainmukaisuudesta, oikeusperiaate nimeltä itsekriminointisuoja auttaa: kenelläkään ei ole velvollisuutta saattaa itseään syytteen nostamisen vaaraan, eikä kenelläkään ole velvollisuutta kertoa rikosprosessissa asioita jotka edesauttavat hänen itsensä tuomitsemista. Tämä ei kuitenkaan poista velvollisuutta järjestää hädänalaiseen tilaan saattamalleen henkilölle apua. Eräs tapa toimia on käyttää puhelinta jossa ei ole sim-korttia. Tällaisenkin puhelun yhdistäminen tiettyyn liittymään on kuitenkin yleensä mahdollista, mikäli asian selvittämisen intressi on tarpeeksi suuri - esimerkiksi jos hyökkääjä kuolee. Normaalissa itsepuolustustilanteessa tästä ei kuitenkaan liene pelkoa.

Taktinen lähestymistapa asiaan on se, että usein se taho joka ilmoittaa asiasta ensin poliisille, saa kerrottua ensin oman näkemyksensä tapahtumien kulusta, ja täten pystyy vaikuttamaan siihen, minkälainen alkukäsitys tilanteesta paikalle saapuneelle poliisille syntyy. Toki käsitykset saattavat muuttua rikosprosessin edetessä, mutta sillä taholla joka on asiassa ilmoittaja, on helposti etulyöntiasema. Lisäksi poliisille saattaa syntyä vaikutelma, että tapahtumasta ilmoittamatta jättänyt osapuoli yrittää peitellä asiaa; mahdollisesti koska tietää toimineensa väärin.

Usein on myös niin, että erityisesti kaupunkialueella liikuttaessa joku joka tapauksessa ilmoittaa asiasta 112:een. Ilmoittaja voi olla hyökkääjä itse - erityisesti mikäli ei koe toimineensa tilanteessa mitenkään väärin, tämän seurassa mahdollisesti olleet henkilöt, tai jokin täysin ulkopuolinen taho kuten henkilö, joka havahtui ulkoa kuuluneeseen meteliin ja näki tapahtumat - tai ainakin tapahtumien lopun jossa puolustaja sumutti hyökkääjää kaasusumuttimella ja pakeni paikalta. Ilmoittaja saattaa olla myös esimerkiksi lääkäri tai ambulanssimiehistö, mikäli kaasutettu hyökkääjä hakeutuu hoitoon. 

Mikäli puolustautuja ei ole varma, että toimi tilanteessa kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, kannattaa asiasta silti ilmoittaa. Ilmoitus voi kuitenkin olla sen verran epämääräinen että sen perusteella ei toista osapuolta tavoiteta, ja jos ei ole toista osapuolta niin ilmoittaja on käytännössä aina asianomistaja ainakin asian käsittelyn alkuvaiheessa. Asianomistaja voi jättää kertomatta asioita, joskaan oikeusprosessissa ei saa valehdella. Näin ollen, mikäli asianomistaja ei halua, ei asiasta käytännössä tehdä rikosilmoitusta. Jos kuitenkin myöhemmin asiasta tulee ilmoitus poliisille (esimerkiksi ensiapupoliklinikalta minne toinen osapuoli on hakeutunut), on puolustautujalla kuitenkin ensin asiasta ilmoittaneen taktinen etulyöntiasema.

Viimeisenä harkittavana asiana on moraalinen ongelma. Jokainen vastannee itse siihen, mitä omatunto kertoo asiasta ilmoittamisesta. On kuitenkin huomionarvoista, että mikäli kyseessä oli provosoimaton hyökkäys satunnasta vastaantulijaa vastaan, asiasta ilmoittamatta jättämällä antaa tekijälle mahdollisuuden jatkaa toimintaansa - samalla tavalla kuin raiskauksesta ilmoittamatta jättäminen mahdollistaa raiskaajan jäämisen vapaalle jalalle, mahdollisesti uusimaan tekonsa.

Ensiavun antaminen

Kirjoituksen edellisessä osassa käsiteltiin ensiavun antamista. Ensiapua voidaan antaa kaasutetulle hyökkääjälle, kaasulle altistuneille sivullisille tai puolustautujalle itselleen. Ensiavussa tulee kuitenkin huomioida turvallisuus: jos tekijä on edelleen paikalla aggressiivisena, on todennäköisesti varminta poistua paikalta ja järjestää ensiapu esimerkiksi ilmoittamalla tapahtuneesa 112:een ja kertomalla, että joutui itse turvallisuussyistä poistumaan paikalta mutta paikalle jäi useita henkilöitä jotka ovat avun tarpeessa. 

Tieto siitä, että alkuperäinen hyökkääjä on edelleen kohteessa aggressiivisena, nopeuttaa poliisin paikalle saapumista. Tieto on myös poliisin työturvallisuuden kannalta tärkeä poliisille itselleen.

Paikalta poistuminen

Puolustautuja itse (tai joku kolmas henkilö) on juuri äsken joutunut väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi, minkä takia OC:ta on ylipäätään jouduttu käyttämään. On tärkeää tehdä tilannearvio siitä, onko paikalle ylipäätään turvallista jäädä.

Jos vaikuttaa siltä, että hyökkääjä ei välttämättä ole täysin poissa pelistä, tai hän yrittää edelleen käyttäytyä aggressiivisesti, on syytä varmistaa oma turvallisuus poistumalla jonnekin turvalliseen paikkaan. Sama pätee, mikäli tekijä on poistunut paikalta eikä voida olla varmoja, millä tavalla OC on tähän vaikuttanut. 

Erityisesti jos puolustaja joutuu poistumaan paikalta koska tilanne ei ole edelleenkään turvallinen, on syytä soittaa 112:een ja kertoa tilanteesta sekä siitä, miksi tilanne ei ole turvallinen ja onko paikalla mahdollisesti muita vaarassa olevia henkilöitä.

Jos mahdollista, ilmoittaja voi jäädä sivummalle turvalliseen paikkaan ohjaamaan puhelimitse hätäkeskuksen kautta poliiseja paikalle, ja esimerkiksi kertomaan, kuka paikalla olleista henkilöistä oli hyökkääjä. Mikäli tekijä poistui paikalta, tätä voi pyrkiä seuraamaan turvallisen etäisyyden päästä ja antaa poliisille suuntia, missä tekijä milloinkin menee.

- pitääkö soittaa häkeen / kannattaako soittaa häkeen

* Ei ole velvollisuutta per se, mutta hädänalaiseen tilaan saattaneelle pitää varmistaa apua paikalle (heitteillejättö?). Itsekrimonointisuoja takaa, että ei ole pakko saattaa itseään tilanteeseen jossa voi joutua syytteen vaaraan.

* voi kuitenkin olla järkevää, koska usein se joka ilmoittaa asiasta ensin, saa kerrottua ensin oman näkemyksensä ja se luo pohjan sille, miten esim poliisi tulkitsee asiaa. Myös jos tulee käsitys, että puolustautuja on peitellyt tapahtunutta, voi tulla vaikutelma että asiassa on jotain salattavaa.

* usein on niin, että joku kuitenkin soittaa (tekijä itse, sen kaverit tai joku ulkopuolinen; myös jos hakeutuu lääkäriin tai joku soittaa ambulanssin). 

* jos pelkää että asiasta tulee itselle jotain seurauksia, niin ilmoituksen voi tehdä epämääräisesti siten, että on ilmoittanut asiasta mutta niillä tiedoilla ei löydetä vastapuolta, ellei tämä tai joku muu taho ilmoita asiasta 112:een. Tällöin on hyvä, että on kuitenkin turvannut oma selustansa ja voi sanoa, että on ilmoittanut asiasta hätänumeroon mutta tuolloin ei tekijöitä tavoitettu.

* voi myös ilmoittaa sim-kortittomasta puhelimesta jos ei halua itselleen tällaista alibia mutta haluaa kuitenkin varmistaa että poliisi saa tiedon / tekijä saa apua

* poliisia voi muutenkin kiinnostaa löytää porukka, joka käy ihmisten kimppuun kadulla; ilmoittamalla asiasta voi estää hyökkäykset toisten ihmisten kimppuun; vrt raiskauksesta ilmoittamatta jättäminen

- ensiavun antaminen

* sitten kun on turvallista

* tekijä, sivulliset, puolustautuja itse (ks ensiapu-teksti)

* 

- poistuminen paikalta

* tilanteessa oma (ja läheisten) turvallisuus on tärkeintä; on juuri joutunut hyökkäyksen kohteeksi joten jos tuntuu että paikalle ei ole turvallista jäädä, niin kannattaa käyttää OC:n tarjoama pakomahdollisuus hyväkseen

* poliisin ohjaaminen kohteeseen / kohdehenkilön luokse jos pystyy seuraamaan tilannetta jostain sivusta ja piilosta 

KÄYTETTY: OC-sumuttimen käyttöopas, osa 8: ensiapu

Ensiapu

OC-sumutin on kohteelle varsin turvallinen väline, mutta on kuitenkin hyvä tietää joitakin asioita OC:hen liittyvästä ensiavusta.

Ensiavun perusteet

OC:hen liittyvä ensiapu on varsin yksinkertaista. Yksinkertaisimmillaan ensiapu voi olla sitä, että ei tehdä mitään: vaikka OC aiheuttaa kipua, se ei kuitenkaan pääsääntöisesti aiheuta vammoja ihon ja silmien punotusta lukuunottamatta. Lisäksi oireet lakkaavat itsestään ajan kanssa yleensä noin 15-30 minuutissa. 

OC:n ensiapu muodostuu etupäässä silmien huuhtelemisesta juoksevalla vedellä. Poliisina kuljetan itse töissä mukanani urheilujuomapulloa, jonka korkin läpi juotaessa vesi tulee pistemäisenä suihkuna. Kun pulloa puristaa, veden saa suunnattua helposti paikallaan olevan uhrin silmiin, jolloin myös puoliksi tyhjäksi juodulla vesipullolla pystyy antamaan kohtuullisen hyvän ensiavun, kunhan vettä käyttää säästeliäästi. Vesisuihku tulee kohdistaa silmien alueelle ja sitä kannattaa annostella parin sekunnin purskeina. Jos vettä ei ole käytettävissä paljon, ei ihoa kannata puhdistaa lainkaan vaikka OC aiheuttaisikin polttavaa tunnetta. Silmien huuhtelu helpottaa uhrin oloa hyvin nopeasti; usein jo noin kymmenen sekunnin kuluttua on havaittavissa että uhri ei ole enää niin tuskissaan.

Mikäli vettä on käytössä paljon (esimerkiksi vettä saadaan juoksutettua vesihanasta ämpäriiin), voi kasvojen upottaminen kokonaan veteen helpottaa oloa nopeammin. Samaa vesiämpärillistä ei kuitenkaan kannata käyttää moneen kertaan, vaan joka huuhtelukertaa varten kannattaa ottaa puhdasta vettä. Lisäksi saippua voi helpottaa aineen pesemistä iholta. Voimakasta hankaamista kannattaa kuitenkin välttää, että ei tule hieroneeksi ainetta syvemmälle ihohuokosiin.

Jos vettä ei ole paljoa tai lainkaan, jo pelkkä kasvojen kääntäminen tuuleen päin auttaa aineen poistumista iholta ja limakalvoilta. 

OC-sumuttimia myyvät liikkeet myyvät myös erillisiä OC:n neutralointisuihkeita. Itselläni ei ole paljoakaan kokemusta näistä, mutta oman vähäisen kokemukseni mukaan neutralointisuihkeiden suurin etu on, että pienikokoisella suihkeella saadaan aikaan sama vaikutus kuin suuremmalla vesimäärällä. Lisäksi uhrin vaatteet eivät kastu läpimäriksi, mikä on etu erityisesti talvella. Kokemukseni mukaan neutralointisuihkeet eivät toimi sen nopeammin kuin pelkkä vesi, eli vaikka hyökkääjä olisi varustautunut OC:n neutralointisuihkeella, puolustautujalla on silti hyvin aikaa päästä tilanteesta irti ennen kuin vastapuoli saa itsensä toimitakykyseksi - edellyttäen että tämä on ylipäätään sellaisessa kunnossa, että pystyy käyttämään suihketta itseensä.

Ensiavun jatkotoimet

Kun pahin tuska on kaikonnut, kannattaa harkita OC:n saastuttamien vaatteiden riisumista. Jos vaatteista pölisee OC:ta ympäriinsä, niin vaatteen riisuminen saattaa estää uhria tai auttajia saamasta ainetta päälleen. Paljon riippuu olosuhteista; kasvoja huuhdeltaessa läpimäriksi kastuneet vaatteet luultavasti kannattaa riisua joka tapauksessa, mutta paukkupakkasilla kaikkien vaatteiden riisuminen ei välttämättä ole järkevää. 

Jos uhrin oireet helpottuvat pelkän veden tai vastaavan paikan päällä annettavan ensiavun avulla, ei lähtökohtaisesti ole tarvetta hakeutua lääkäriin. Jos kuitenkin uhri kokee hengenahdistusta tai oireet eivät tunnu poistuvan kokonaan, kannattaa lääkäriin hakeutua. Lisäksi jos uhri kuuluu johonkin riskiryhmään (astmaatikot, lapset, vanhukset ja raskaana olevat), kannattaa käväistä lääkärissä. 

Piilolasit saattavat vaikeuttaa silmien huuhtelua, mikäli OC:ta päätyy linssin ja silmän väliin. Tällöin piilolasien poistaminen voi helpottaa tilannetta. Piilolasien poistaminen tulee luonnollisesti tehdä puhtain käsin, että OC:ta ei joudu lisää silmiin. 

Vaikka OC on varsin vaaraton kohteelle - ja todennäköisesti joka tapauksessa vaarattomampi kuin vaihtoehtoiset toimintamallit - niin kaikessa voimankäytössä piilee kuitenkin riski sille, että kohde saa vammoja tai jopa kuolee. Välineen käyttäjä on ainakin jonkinlaisessa moraalisessa vastuussa OC:lle altistuneen henkilön selviämisestä - puhumattakaan siitä, jos hoitoa saamaton kohde saa aineesta vammoja, niin epätodennäköistä kuin se onkin. 

Ensiavun kohteet

Hyökkäyksen uhriksi joutuneen ja OC:lla puolustautuneen henkilön on luultavasti viisainta antaa esimerkiksi poliisin huolehtia hyökkääjän ensiavusta kiinnioton yhteydessä, erityisesti jos henkilön käyttäytyminen on edelleen uhkaavaa. Puolustautujan olisi kuitenkin jo oman oikeusturvansa kannalta järkevää pyrkiä huolehtimaan siitä, että kaasutettu hyökkääjä ei esimerkiksi juokse auton alle apua hakiessaan. Toki jos poliisin paikalle saapuminen kestää ja hyökkääjä on menettänyt hyökkäyshalunsa, myös puolustautuja voi toki antaa ensiapua - kunhan pitää oman turvallisuutensa prioritteettilistan kärjessä. 

Tilanteen lauettua OC:n käyttäjän olisi syytä huolehtia siitä, että mahdollisesti paikalla olleet sivulliset henkilöt jotka ovat altistuneet aineelle, saavat riittävää apua. Jos puolustautuja ei koe paikalle jäämisen olevan riittävän turvallista, hänen olisi kuitenkin huolehdittava jollakin tavalla siitä, että sivulliset saavat hoitoa - esimerkiksi kertomalla hätäkeskukseen, että puolustautuessaan hyökkääjää vastaan laillisesti kantamallaan kaasulla, tuli samalla vahingossa altistaneeksi sivullisia henkilöitä aineelle. On luultavaa, että ainakin joku paikalla olijoista joka tapauksessa soittaa 112:een, mutta koska heillä ei välttämättä ole tietoa siitä, mikä on aiheuttanut silmien polttamisen ja muut oireet, ei heille välttämättä osata  

Hektisessä tilanteessa myös OC:n käyttäjä saattaa itsekin altistua aineelle. Tilanteessa toimimista helpottaa tieto siitä, mikä aiheuttaa oireet, tietoisuus siitä että OC ei aiheuta vammoja vaikka sattuukin, ja että oireet helpottavat itsestäänkin, vaikka puolustautuja ei heti pystyisikään antamaan itselleen ensiapua. Ja joka tapauksessa, ensiavun antaminen itsellekin on varsin helppoa - ainakin mikäli puolustautuja näkee eteensä sen verran että pystyy etsimään käsiinsä jostain vettä.

Ensiapu

- vastapuoli (jos turvallista)

- sivulliset

- itseapu

- oireet lakkaavat itsestäänkin, hyvä muistaa että ei aiheuta vammoja vaikka sattuukin

- naama vasten tuulta

- pestään vedellä

- neutralointiaineet

- saippua voi auttaa

- ei hierota

- kontaminoidut vaatteet pois

- piilolasit pois?

- neutralointisuihkeet

- vesipullo

- jos esim astma tai muuten hengitysvaikeuksia, kannattaa soittaa lanssi

- 

KÄYTETTY: OC-sumuttimen käyttöopas, osa 10

Harjoittelu

Kirjoitussarjassa ollaan viimeinkin päästy viimeiseen osaan, joka käsittelee OC:n käytön harjoittelua, ja laajemminkin itsepuolustustilanteiden harjoittelua. Tämäkin aihe on niin laaja, että en edes pyri käsittelemään sitä tässä kattavasti, vaan lähinnä antamaan ideoita.

Sumuttimen käytön harjoittelu

Sumuttimen teknistä käyttämistä on syytä harjoitella, erityisesti mikäli kaasusumutin on välineenä tuntematon. Harjoittelua varten on olemassa erillisiä harjoitussumuttimia, jotka maksavat murto-osan kovan sumuttimen hinnasta, ja joiden hankkiminen ei vaadi lupaa joten harjoitussumuttimia voi hankkia useampia vaikka kaasusumutinlupa oikeuttaisi vain yhden kovan sumuttimen hallussapitoon.

Vaikka oikea kaasusumutin maksaa muutamia kymppejä, kannattaa silti harkita yhden kovan sumuttimen uhraamista välineen testaamiseen. Uuden sumuttimen saa ostettua samalla kaasusumutinluvalla, joten erillistä lupaprosessia ei tarvita uuden sumuttimen hankkimiseksi. Kovaa sumutinta ei voi käyttää varsinaiseen harjoitteluun, ja testipaikka pitää valita siten että kukaan ei joudu aineelle alttiiksi. Sumutinta testattaessa kannattaa kokeilla ainakin välineen tehokas kantama, etäisyyden vaikutus OC:n lentorataan, sumutuskuvion leviäminen eri etäisyyksllle, montako puolen sekunnin tai sekunnin pursketta purkista lähtee, varoittaako sumutin jollakin tavalla siitä että aine on loppumassa, ja vaikuttaako purkin tyhtentyminen välineen kantomatkaan. Testaaminen tulee dokumentoida kuvaamalla esimerkiksi puhelimella mieluiten sivulta käsin sopivaa taustaa vasten, jolloin esimerkiksi sumutuskuvion leviäminen matkan kasvaessa on helppo havainnoida. Kaikkia testattavia asioita ei luultavasti pysty havainnoimaan testin aikana, ja toisaalta havainnot saattavat vääristyä mielessä. Kunnolla videoitu testitapahtuma mahdollistaa testiin palaamisen myöhemmin, ja sumuttimen ominaisuuksien tarkemman mittaamisen kaikessa rauhassa. 

Harjoitussumutinta hankittaessa kannattaa varmistua siitä, että harjoitussumutin vastaa mahdollisimman tarkasti omaa kovaa sumutinta - vähintään jos kova sumutin on kartio, myös harjoitussumuttimen tulisi olla kartio. Myös purkin koon olisi syytä olla sama kuin kovan sumuttimen koko, jotta harjoitussumutinta voidaan käyttää esimerkiksi välineen esille ottamisen harjoitteluun. Parasta olisi, jos harjoitussumutin vastaa täysin kovaa sumutinta - välinettä valittaessa yhtenä kriteerinä voi pitää sitä, onko samanlaisia harjoitussumuttimia saatavilla. 

Harjoitussumuttimella tulee harjoitella välineen esille ottamista ja pois laittamista, varsinaista sumuttamista ja sumuttimella osumista ihmisen kasvojen kokoiseen maaliin, sekä toimimista elävää vastustajaa vastaan. 

Välineen esille ottamisen harjottelu on helppoa toteuttaa, ja siinä voidaan käyttää myös tyhjää sumutinta. Yksinkertaistettuna harjoittelija vain ottaa sumuttimen käteensä siitä paikasta ja niissä vaatteissa, miten sitä kantaa normaalisti. Harjoittelussa ei kannata tyytyä harjoittelemaan vain seisovasta asennosta, vaan harjoitteluun kannattaa ottaa mukaan sellaisia realistisia asentoja, joissa saattaisi joutua sumutinta käyttämään. Harjoittelijan kannattaa harjoitella sekä nopeaa vetoa jossa sumutinta käytetään saman tien, että salavihkaista esille ottamista jossa sumutin otetaan vaivihkaa käteen. Myös välineen pois laittamista on hyvä harjoitella.

Sumuttimella maaliin osumista voi harjoitella yksinkertaisesti sijoittamalla maalitaulun tai vastaavan kohteen realistiselle käyttöetäisyydelle ja sumuttamalla siihen. Harjoituksen voi tehdä realistisemmaksi piirtämällä maalitauluun kasvot, tai liimaamalla siihen luonnollista kokoa olevan lehdestä leimatun kasvokuvan. Jokaisen sumutuskerran jälkeen tarkastetaan, että maalitaulun silmien kohdalle on tullut osuma sumuttimesta. 

Elävää vastustajaa vastaan toimiminen on hyvin antoisa harjoittelutapa, jota voidaan käyttää harjoiteltaessa kaikkea itsepuolustusta ja voimankäyttöä alkaen de-eskaloinnista, aina aseenkäyttöön asti. Elävä harjoittelu on niin laaja aihe että en ala käsittelemään sitä tässä sen tarkemmin, vaan aihe vaatii oman blogikirjoituksensa (tai kirjoitussarjan). Kaasusumutinharjoitteluun liittyen harjoittelu voi olla yksinkertaisesti sellaista, että suojalaseja käyttävä maalimies lähestyy suorittajaa, joka ottaa sumuttimen esiin ja käyttää sitä sopivaksi katsomassaan paikassa. Maalimies palkitsee hyvän kasvoille tulleen osuman menettämällä toimintakykynsä, mutta huonolla osumalla ei saada vaikutusta. Harjoitukseen voidaan lisätä elementtejä kuten tilanteen sanallinen rauhoittaminen, puolustautuminen paljain käsin, tai ylipäätään sen tunnistaminen, onko kyseessä lainkaan tilanne jossa voidaan ylipäätään käyttää kaasusumutinta. 

Mielikuvaharjoittelu

Eräs tehokas ja helposti toteutettavissa oleva harjoittelun muoto on mielikuvaharjoittelu. Varmaankin kaikki huippu-urheilijat käyttävät harjoittelunsa tukena mielikuvaharjoittelua, joten kyseessä on toimiva ja laajasti käytetty harjoittelumetodi. 

Mielikuvaharjoittelun avulla voidaan harjoitella monia erilaisia asioita; ei pelkästään varsinaista itsepuolustustilannetta vaan esimerkiksi myös hätäpuhelun soittamista, poliisin kanssa asioimista, tilanteen rauhoittamista puhumalla, ja niin edelleen. Harjoiteltavat skenaariot voivat myös olla mitä tahansa; myös sellaisia tilanteita voidaan harjoitella joiden fyysinen harjoittelu voisi olla hyvin vaikeaa. 

Mielikuvaharjoittelussa on tärkeää, että tilanteet kuvitellaan mahdollisimman eläviksi, käyttäen mahdollisimman montaa aistia. On myös tärkeää, että mielikuvaharjoittelussa tilanteet päättyvät puolustautujan voittoon, jolloin alitajuntaan jää muisto onnistuneesta puolustautumisesta, mikä parantaa puolustajan itseluottamusta samaan tapaan kuin todellisuudessa tapahtunut itsepuolustustilanne. Sanotaankin, että alitajunta ei huomaa eroa todellisen tapahtuman ja realistisen mielikuvaharjoittelun muiston kanssa. 

Paljain käsin puolustautumisen harjoittelu

Aina ei ole mahdollista käyttää kaasusumutinta, vaikka se olisikin mukana. Jos hyökkäys on äkillinen, sumutinta ei välttämättä pystytä ottamaan esille vaan ensimmäinen hyökkäys joudutaan torjumaan paljain käsin ennen kuin tilanne saadaan muutettua sellaiseksi, että sumuttimen esille ottaminen on mahdollista - mikäli tässä vaiheessa sumuttimen käyttäminen on ylipäätään enää tarpeellista.

Tällaisessa blogitekstissä ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista lähteä neuvomaan mitään fyysisiä kamppailu- tai itsepuolustustaitoja. Niitä kannattaa hankkia jonkin itsepuolustuslajin - siis ei kamppailulajin - treeneistä. Suomessa varmaankin yleisimmin harjoiteltu itsepuolustuslaji on krav maga, Hokutoruy Ju-jitsu lienee kakkosena. Muista lajeista defendo on käsittääkseni myös erittäin hyvä valinta itsepuolustusta ajatellen. En voi myöskään olla mainitsematta Senshidoa, joka on jo lähtökohdiltaankin erilainen kuin kamppailulajit yleensä. Sitä ei kuitenkaan harjoitella Suomessa kovin monessa paikassa säännöllisesti.

Tarkkaavaisuuden harjoittelu

Tarkkaavaisuus on ehkä tärkein itsepuolustustaito, sillä tarkkaavaisuuden avulla voidaan välttää voimankäyttötilanteisiin joutuminen kokonaan. Tarkkaavaisuuden kannalta ehkä suurin virhe on puhelimeen uppoutuminen; vaikka ei ajattelisi itsepuolustusta, niin puhelimeen uppoutuminen aiheuttaa todellisia vaaratilanteita esimerkiksi liikenteen suhteen.

Tarkkaavaisuus on taito, jota on mahdollista kehittää harjoittelun avulla. Ohessa on joitakin harjoituksia, joilla voi parantaa omaa tarkkaavaisuuttaan:

Kaupungilla liikuttaessa voidaan tarkkailla kanssaihmisiä ja etsiä jollakin tavalla muista poikkeavalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä. Tämän poikkeavan käyttäytymisen ei tarvitse olla mitenkään uhkaavaa tai aggressiivista, vaan poikkeava käyttäytyminen voi olla esimerkiksi hymyilevä ihminen murjottajien joukossa. 

Ihmisistä voidaan etsiä myös jotain tiettyä vaatekappaletta, väriä tai jotain muuta tiettyä tuntomerkkiä. Ajatus ei ole etsiä joka kerta esimerkiksi punaista takkia käyttäviä ihmisiä, vaan bongattavaa tuntomerkkiä vaihdetaan joka kerta. Idea on totuttaa itsensä tarkkailemaan ihmisiä tiedostamattaan, eikä ehdollistaa itseään etsimään jotain tiettyä tuntomerkkiä.

Ympäristön tarkkailua ei tarvitse rajoittaa pelkästään ihmisten tarkkailuun, vaan ulkona liikuttaessa voidaan etsiä pakoreittejä sekä paikkoja joita voi käyttää suojautumiseen. Myös improvisoitujen aseiden bongailu on hyvä tapa harjoitella tarkkaavaisuutta. Lisäksi se toimii hyvänä mielikuvaharjoitteluna itsepuolustustilanteita varten, erityisesti jos on suunniteltu että tilanteessa käytetään jotain improvisoitua välinettä.

Lopuksi

Tähän päättyy alun perin paljon lyhyemmäksi tarkoittamani OC-sumuttimen käyttöopas. Toivottavasti siitä on hyötyä sumutinta kantaville, tai sumuttimen hankkimista suunnitteleville. 

Toivon, että keskustelu aiheesta jatkuu foorumin puolella. Olen lisäksi erityisen kiinnostunut kuulemaan lukijoiden kokemuksista kaasusumutinlupien hakemiseen liittyen.

Loppuun: 

Tästä kirjoitussarjasta piti alun perin tulla noin 4-osainen, mutta juttu paisui kirjoittamisen myötä. Tämän osan on tarkoitus olla viimeinen, mutta asiaan voidaan palata jos jotain oleellista on jäänyt puuttumaan.

Harjoittelu

- sumutusharjoittelu joko harjoitussumulla tai kovalla; kannattaa videoida esim puhelimella varsinkin jos käyttää kovan sumun, koska purkki maksaa useamman kympin. Videolta voi sitten kerrata, kuinka pitkälle se tavara oikein lensikään, menikö suoraan ja missä vaiheessa kaari alkoi painua alas (juova), montako sekuntia sieltä purkista oikein tulikaan, jne 

- muutenkin harjoittelun videointi on hyvä juttu, mutta erityisesti tällaisessa demo-luonteisessa hommassa missä ei ole tarkoitus tehdä montaa toistoa, videokuvauksen arvo korostuu

- mielikuvaharjoittelu

- harjoitussumuttimet

- kovan sumuttimen testaaminen: kantama, kuvion leviäminen eri matkoilla (esim laitetaan paperille määrämatkoilta ja mitataan kuinka laajalle ympyrälle aine leviää), tuuliherkkyys, jääkö sumu leijailemaan ilmaan. Jos on useampia sumuttimia, voidaan testata myös, montako sekuntia / sekunnin mittaista pursketta purkista riittää, ja putoaako kantama aineen käydessä vähiin. Kaikista testeistä videointi, ja kuvaus sellaista taustaa vasten että voi helposti havainnoida videolta. 

- pre-conflict harjoittelu, de-eskalaatio jne

- myös aseettoman puolustautumisen harjoittelu

- awareness-harjoittelu:

* etsitään jollakin tavalla poikkeavia henkilöitä väkijoukosta (käyttäytyminen, pukeutuminen, jne)

* mietitään vastaantulijoista, kuka saattaisi kantaa jotain välinettä, ja missä voisi kantaa; ei kuitenkaan ole tarkoitus keksiä ihmisille mitään taustatarinoita, vaan tutkitaan vain sitä, mitä havaitaan itse

* mietitään vastaantulijoista, että jos tämä nyt hyökkäisi, miten toimisin 

* Itsevarjelu-blogilla oli näitä harjoituksia

* just 2 seconds: henkivartijoita neuvotaan etsimään poikkeavia henkilöitä ja keskittymään näihin sen sijaan, että pidettäisiin vain yleisesti ottaen tutka päällä. On hyvin vaikeaa olla yleisluonteisesti keskittynyt pitkiä aikoja kerrallaan, mutta jos etsii aina yhden henkilön johon keskittyy niin on ainakin hereillä jos jotain tapahtuu; vaikka tekijä olisikin joku muu kuin se henkilö jota seurataan

* Tarkkaavaisuudesta -blogitekstistä joitakin ideoita; ei välttämättä kaikkia

* improvisoitujen aseiden bongaaminen ympäristöstä

* pakoreittien ja suojien bongaaminen

Harjoittelu

- esim mielikuvaharjottelu erilaisilla skenaarioilla

- perustelemisen tärkeys --> harjoittele purkamaan auki, minkä takia toimit niin kuin toimit (oliko toisin toimimisen mahdollisuutta, miksi lievemmät keinot eivät olleet mahdollisia, miksi koit että kysessä oli hätävarjelutilanne, jne)

- myös ensiavun antamisen harjoittelu

KÄYTETTY: OC-sumuttimen käyttöopas, osa 7: hätävarjelu

Hätävarjelu

Tässä kirjoituksessa puhutaan hätävarjeluun liittyvästä lainsäädännöstä. Asia on laaja ja erittäin tärkeä; aiheeseen tulisi perehtyä tätä kirjoitusta laajemmin, vaikka ei kantaisi minkäänlaista hätävarjeluvälinettä. 

Kirjoituksen alkuun on hyvä lisätä amerikkalaistyylinen disclaimer: en ole lainoppinut, eikä tätä kirjoitusta tule pitää lainopillisina neuvoina. Olen kuitenkin kirjoittanut tekstin parhaan kykyni mukaan selventämään ja avaamaan puhdasta lakitekstiä ja pyrkinyt mahdollisimman suureen oikeudellisuuteen samalla kuin olen yrittänyt tehdä asiasta helposti ymmärrettävän. Virheen mahdollisuus kuitenkin on aina olemassa. 

Hätävarjelu rikoslaissa

Hätävarjelu määritellään Rikoslain 4. luvun 4§ seuraavasti:

Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

 

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä?

Ajallinen ulottuvuus

Aloitetun tai välittömästi uhkavan teon torjuminen tarkoittaa sitä, että teon ei tarvitse olla vielä käynnissä, vaan hätävarjeluoikeus alkaa jo ennen ensimmäistä lyöntiä. Jos hätävarjeluun vedotaan ennen kuin hyökkäys on tosiasiallisesti alkanut, on luonnollisesti hätävarjeluoikeuden toteennäyttäminen hankalampaa kuin silloin, jos poski on jo alkanut tummua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että puolustajan pitäisi ensin ottaa yksi lyönti vastaan ennen kuin saa puolustaa itseään, kuten usein kuulee virheellisesti väitettävän.

Hätävarjeluoikeus siis alkaa jo ennen kuin varsinainen hyökkäys on alkanut; uhkaavan hyökkäyksen laatu ja olosuhteet yleensäkin voivat vaikuttaa siihen, kuinka paljon etukäteen ennakoivan hyökkäyksen tekeminen menee vielä hätävarjelun piikkiin. Esimerkiksi voidaan kuvitella tilanne, jossa hyökkääjä yrittää uhkaavalla käyttäytymisellä pakottaa yksinäisen naisen perääntymään pimeän umpikujan päähän, missä aiottu uhri olisi entistä puolustuskyvyttömämpi. Vaikka fyysinen hyökkäys ei olekaan vielä alkanut, niin sumuttimen käyttäminen tässä tilanteessa luultavasti olisi puolustettavaa, mikäli nainen ei muuten pääse pakenemaan tilanteesta. 

Hätävarjeluoikeus taas lakkaa välittömästi, kun se perustelu lakkaa jolla hätävarjeluoikeutta käytetään. Tämä tarkoittaa sitä, että jos puukolla uhannut henkilö pudottaa veitsensä ja menettää toimintakykynsä välittömästi OC:ta saatuaan, hätävarjeluoikeus lakkaa välittömästi, eikä edes yhden "kerta kiellon päälle" annetun muikkarin antaminen ole sallittua. Tästä toimii erinomaisena esimerkkinä huhtikuussa 2017 Lempäälässa sattunut tapaus, missä kaksi miestä murtautui iäkkään miehen kotiin. Tämä havahtui ja joutui käsikähmään murtomiesten kanssa, missä yhteydessä mies ampui toista murtomiestä keskivartaloon järeällä revolverilla. Murtomiehet lähtivät pakoon, ja iäkäs mies ampui pihan poikki pakenevien murtomiesten perään, haavoittaen toista jalkaan. Ensimmäinen laukaus oli oikeuden mielestä oikeutettua hätävarjelua, mutta toinen ei koska hyökkäys oli jo päättynyt ja tekijät lähteneet pakoon.

Oikeudeton hyökkäys

Vain oikeudetonta hyökkäystä vastaan puolustautumisessa voidaan vedota hätävarjeluun. Tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi vartija on ottamassa kiinni näpisteijää, niin tämä ei voi vedota hätävarjeluun suojellessaan omaa vapauttaan. Myöskään tilanteessa jossa toinen henkilö käyttää hätävarjeluoikeutta oikeudetonta hyökkäystä vastaan, hyökkääjä ei voi vedota hätävarjeluun puolustautuessaan aiotun uhrinsa hätävarjelutekoa vastaan.

Myöskään tulkintakysymyksissä ei voida vedota hätävarjeluun, eli vaikka kyseinen myymälävaras vetoaisi siihen, että vartijalla ei ole oikeutta ottaa häntä kiinni koska tuote jonka anastamisesta häntä epäillään, on ostettu toisesta liikkeestä; vartijan oikeuksiin kuuluu kiinniotto-oikeus joten vaikka henkilö myöhemmin osoittautuisikin syyttömäksi nyt epäilyn kohteena olevaan näpistykseen, on vartijalla joka tapauksessa oikeus ottaa henkilö kiinni epäiltynä näpistyksestä. Myöskään vaikka olisi tulkinnanvaraista, tapahtuiko teko kyseisen vartijan toimialueella, ei voida vedota hätävarjeluun koska kiinnioton laillisuus ratkaistaan vasta jälkikäteen, ja jos on mahdollista että vartijalla on oikeus toimenpiteeseen, on siihen alistuttava. 

Ainoastaan tilanteissa joissa kyseisellä vartijalla ei missään olosuhteissa olisi oikeutta tehdä toimenpidettä johon hän on ryhtymässä, voidaan vedota hätävarjeluun. Oikeuslähteessä mainittiin esimerkkinä tilanne, jossa vartija pyrkii kotirauhan suojaamaan paikkaan sillä perusteella että aikoo suorittaa siellä kotietsinnän. Koska vartijalla ei missään olosuhteissa ole oikeutta tehdä kotietsintää, asukkaalla olisi hätävarjeluoikeus vartijaa vastaan. 

Tarpeellinen puolustusteko

Vain sellaisessa tilanteessa saa turvautua hätävarjeluun, missä se on tarpeellista tilanteesta selviämisen kannalta. Jos paikalta pakeneminen olisi ilmeisesti ollut riittävä toimi, ei oikeutta hätävarjeluun lähtökohtaisesti ole - ellei tilanteessa ole seikkoja jotka antavat oikeuden turvautua hätävarjeluun kuten jos hätävarjelulla suojellaan kotirauhaa jolloin kodista poistuminen ei luonnollisestikaan tule kyseeseen.

Myöskään tilanteessa jossa puolustautuja ei ole tosiasiallisesti vaarassa vaan uhkaaja esimerkiksi uhoaa hakkaavansa puolustautujan, ei tämä saa turvautua hätävarjeluun, mikäli puolustautujan ja uhoajan välissä on korkea aita jonka yli uhkailija ei ole edes yrittämässä kiivetä. 

Suhteellisuus ja kohtuullisuus

Hätävarjelutoimien on oltava oikein suhteutettuja puolustettavaan oikeushyvään sekä olosuhteisiin nähden. Oikeushyviä käsitellään tarkemmin seuraavassa kappaleessa. 

Pykälässä mainitaan erikseen suhteellisuutta ja kohtuutta arvioitaessa hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, sekä puolustautujan ja hyökkääjän henkilö. Hyökkäyksen laatu ja voimakkuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, tehdäänkö hyökkäys paljain käsin vai esimerkiksi veistä käyttämällä; on selvää että jos hyökkääjä käyttää hengenvaarallista välinettä, se antaa puolustajalle enemmän pelimerkkejä kuin jos hyökkääjä olisi paljain käsin. Puolustajan ja hyökkääjän henkilö taas ottaa kantaa henkilöiden fyysisiin ominaisuuksiin sekä taitoon ja koulutukseen: samalla tavalla kuin jos puolustajan ja hyökkääjän käyttämissä välineissä on epäsuhta, myös fyysisissä ominaisuuksissa tai taidoissa oleva epätasapaino määrittelee, kuinka paljon voimakeinoja puolustajan on mahdollista käyttää. Myös kamppailulajitaidot sekä erityisesti voimakeinojen käyttöön saatu koulutus vaikuttaa siihen, kuinka hallitusti puolustajan tulisi osata valita puolustuskeinonsa. 

Lyhyesti ja yksinkertaistaen sanottuna, jos hyökkääjä on aseistettu, isompi ja vahvempi sekä taidollisesti taitavampi kuin puolustaja, ja mikäli hyökkääjä pääsee yllättämään puolustajan, puolustaja voi käyttää kovempia voimakeinoja kuin jos puntit olisivat toisin päin. 

 

Oikeushyvät

Oikeushyvät ovat lailla suojattuja etuja tai asioita, joiden rikkominen on määritelty rangaistavaksi. Oikeushyvät jaotellaan henkilöllisiin ja yhteisöllisiin oikeushyviin. Henkilöllisiä oikeushyviä ovat esimerkiksi henki, terveys, seksuaalinen koskemattomuus, kotirauha ja omaisuus. Yhteisöllisiä oikeushyviä ovat esimerkiksi yleinen järjestys, liikenneturvallisuus ja ympäristö. Aikaisemmin laissa on tyhjentävä lista hätävarjelulla suojeltavista oikeushyvistä, mutta nykyään kaikki oikeushyvät kuuluvat hätävarjelun piiriin. Esimerkiksi vanhan lain aikaan kunniaa ei voinut suojella hätävarjelulla, mutta nykyään tällaista rajoitusta ei ole. Tästä palataankin suhteellisuuteen ja kohtuullisuuteen.

On selvää, että henkeä uhkaavaa hyökkäystä vastaan voi käyttää varsin koviakin puolustuskeinoja, erityisesti jos hyökkäys on uskottava (eli vertailussa hyökkääjän vs puolustajan henkilö voidaan todeta, että voimasuhteissa ei ole suurta epäsuhtaa puolustajan eduksi). Myös esimerkiksi terveys, henkilökohtainen vapaus ja seksuaalinen koskemattomuus ovat luonteeltaan sellaisia oikeushyviä, joiden puolustamiseksi voidaan käyttää melko ankariakin toimia. Sen sijaan esimerkiksi kunniaa puolustaakseen ei voi turvautua kovin ankariin keinoihin, vaikka kunnia onkin oikeushyvä ja näin ollen sitä voidaan puolustaa hätävarjelun keinoin. On kuitenkin vaikeaa keksiä, minkälainen hätävarjeluteko olisi oikeutettu kunnian puolustamisessa. 

Suojeltavat henkilöt

On hyvä huomata, että laissa ei edellytetä että oikeudenloukkaus olisi kohdistumassa puolustajaan itseensä, vaan laissa puhutaan ainoastaan oikeudettomasta hyökkäyksestä. Näin ollen toisen henkilön - jopa täysin tuntemattoman - puolustaminen on mahdollista hätävarjeluun vedoten. Kannattaa kuitenkin huomata, että jos puuttuu sivullisena johonkin tilanteeseen, kannattaa olla varma tilanteen laadusta ennen kuin menee iskemään lusikkansa soppaan. Tilanne saattaa olla jotain ihan muuta kuin miltä se ensisilmäykseltä vaikuttaa; esimerkiksi saattaa tulla tietämättään puuttuneeksi siviilipukuisen poliisin virkatoimeen. Amerikkalaisilla on sanonta tähänkin: "If you have to fight, be sure that you are right". 

Kolmannen henkilön puolustamisessa on riskinä myös se, että suojeltavaksi aiottu henkilö kääntyykin suojelijaa vastaan. Esimerkiksi parisuhdekriisiä selvittelevän pariskunnan vastaanottava osapuoli saattaa kokea lojaaliutta kumppaniaan kohtaan, tai yksinkertaisesti pelätä tätä niiin paljon että kääntyy auttajaansa vastaan. Myös kavereiden välinen rehellinen tappelu saattaa muuttaa luonnettaan, jos väliin tulee tuntematon henkilö säätämään.

Kolmatta osapuolta puolustaessaan kannattaa pyrkiä soittamaan ensin hätänumeroon, ja kertoa paitsi tilanteesta, myös siitä että aikoo tarpeen vaatiessa mennä suojelemaan hätää kärsivää henkilöä. Tässä yhteydessä on hyvä kertoa myös, että on varustautunut luvallisella kaasusumuttimella, jotta asia ei tule paikalle saapuvalle poliisipartiolle yllätyksenä.

Häkepäivystäjälle kannattaa antaa tiedoksi tekijän tuntomerkkien lisäksi myös omat tuntomerkkinsä, jotta partio tietää, kuka on alkuperäinen hyökkääjä ja kuka apuun tullut sivullinen. Erityisesti sellaiset tuntomerkit ovat eduksi, joiden avulla partio pystyy välittömästi erottamaan, kuka on kuka. Tilanteessa ei ole paljoa etua siitä, että kertoo omiksi tuntomerkeikseen mustan takin ja farkut, jos tekijä on pukeutunut samalla tavalla, mutta jos tekijälllä on pitkä tukka ja auttaja on kalju, kyseessä on tuntomerkki jolla partio pystyy nopeasti päättelemään, kumpi on kumpi. 

Hätävarjelun liioittelu

Vaikka hätävarjelutilanne on luultavasti nopea ja stressaava, laki edellyttää puolustajalta melkoista kylmäpäisyyttä puolustustekojen oikein mitoittamisessa. Kaasusumutin on kuitenkin puolustajan kannalta myös tältä kantilta tarkasteltuna varsin hyvä väline, koska se ei lähtökohtaisesti aiheuta kohteelleen vammoja. Puolustustoimien oikein mitoittaminen on näin ollen paljon helpompi perustella kuin monen muun välineen käyttäminen - jopa paljailla käsillä on helpompi aiheuttaa kohteelle vammoja kuin kaasusumuttimella. 

Voi kuitenkin käydä myös niin, että myös puolustajaa eli alkuperäisen hyökkäyksen uhria epäillään pahoinpitelystä. On luultavaa, että ainakin alkuvaiheessa puolustautuja kirjataan rikosilmoitukseen rikoksesta epäillyn asemaan, ellei paikalla olleelle poliisipartiolle ole täysin selvää, että toinen pelkästään puolusti itseään. Jos kyseessä on sana sanaa vastaan -tilanne, on todennäköistä että partio kirjaa molemmat osapuolet rikoksesta epäillyksi. Sen sijaan jos tapauksella on ulkopuolisia todistajia tai tilanteesta on saatavilla videotallenne joka todistaa selkeästi, että toinen osapuoli ainoastaan puolustautui, on partion helppo päätellä tapahtumien kulku jo paikan päällä. Tämän takia on tärkeää, että puolustautuja yrittää kiinnittää sivullisten huomiota tilanteeseen jo ennen kuin itse ryhtyy puolustustoimiin - mikäli tämä on esimerkiksi tilanteen äkillisyys huomioon ottaen mahdollista.

Vaikka olisi selvää, että toinen osapuoli vain puolustautui oikeudetonta hyökkäystä vastaan, saattaa puolustaja joutua siitä huolimatta syytteeseen, mikäli tilanteessa on esimerkiksi käytetty ylimitoitettuja voimakeinoja, tai hätävarjelua on jatkettu senkin jälkeen kun hyökkäys on loppunut, kuten kävi tekstin alussa mainitussa Lempäälän tapauksessa. Tällöin on kuitenkin mahdollista, että tuomiota määrättäessä käytetään hätävarjelun liioittelu -perustetta rangaistuksen lieventämiseen. Hätävarjelun liitoittelu ei siis ole rikosnimike, vaan anteeksiantoperuste jonka perusteella esimerkiksi pahoinpitelystä voi saada lievemmän tuomion kuin mitä siitä normaalisti saisi - tai voidaan jättää kokonaan tuomitsematta.  

Harjoittelu

- esim mielikuvaharjottelu erilaisilla skenaarioilla

- perustelemisen tärkeys --> harjoittele purkamaan auki, minkä takia toimit niin kuin toimit (oliko toisin toimimisen mahdollisuutta, miksi lievemmät keinot eivät olleet mahdollisia, miksi koit että kysessä oli hätävarjelutilanne, jne)

Hätävarjelu

- en ole lainoppinut

- mitä se on (oikeushyvät ym, lainaus laista)

- myös kolmannen henkilön suojaaminen

- ajallinen ulottuvuus

- suhteellisuus

- kohtuullisuus

- huolellinen mies

- auttamisvelvollisuus

lakiasiat (hätävarjelu, auttamisvelvollisuus jos saattaa toisen hädänalaiseen tilaan)

- kolmannen henkilön suojaaminen (if you have to fight, make sure that you are right)

- sudenkuopat

* ajallinen ulottuvuus

* intressivertailu --> suhteellisuus, kohtuullisuus

* perustelemisen tärkeys --> harjoittele purkamaan auki, minkä takia toimit niin kuin toimit (oliko toisin toimimisen mahdollisuutta, miksi lievemmät keinot eivät olleet mahdollisia, miksi koit että kysessä oli hätävarjelutilanne, jne)

Hätävarjelu laissa:

Rikoslain 4 luvun 4 § hätävarjelusta kuuluu

Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

Puolustettavia oikeushyviä ei ole rajattu, mutta suhteellisuus, kohtuus jne ovat toki aina arvioitavia seikkoja.

http://www.heikniemi.fi/kirj/jur/rikos/hatavarjelu.html

KÄYTETTY: OC-sumuttimen käyttöopas, osa 6

OC:n käyttämisen taktiikkaa

Vanha sanonta neuvoo, että jos et uskalla mennä jonnekin ilman asetta, ei sinne kannata mennä aseen kanssakaan. Vaarallisten tilanteiden välttäminen onkin parasta itsepuolustusta, mutta aina välttäminen ei ole mahdollista. Tällöin välinettä kannattaa käyttää siten, että omat mahdollisuudet selvitä tilanteesta sekä fyysisesti että lainopillisesti ovat mahdollisimman suuret.

Tässä tekstissä lähtöajatus on, että puolustaja puolustautuu pahoinpitelyä, ryöstöä tai jotain vastaavaa nk katuhyökkäystä vastaan; OC-sumuttimella on monia muitakin mahdollisia käyttötilanteita joissa näitä vinkkejä voi käyttää soveltuvin osin.

Tilanteiden välttäminen

Vaaratilanteiden ennakointi ja välttäminen on tärkeää paitsi itsepuolustuksen, myös kokonaisturvallisuuden kannalta laajemminkin. Tilanteiden välttäminen on lähtökohtaisesti turvallisempaa kuin niistä selviäminen kuivin jaloin. Esimerkiksi voidaan sanoa, että taitava autonkuljettaja selviää ehjin nahoin tilanteista joihin hyvä kuljettaja ei edes joudu. Tilanteiden välttäminen vaatii ennakointi- ja havainnointikykyä, mistä puhutaan lisää tämän kirjoitussarjan yhdeksännessä osassa. 

Hyvänä ohjenuorana tilanteiden välttämisessä joka tapauksessa pätee tunnetun asekouluttaja John Farnamin mukaan nimetty Farnamin laki: "Älä mene typeriin paikkoihin, typerinä aikoina, typerien ihmisten kanssa, ja tee typeriä asioita". Toki voidaan aina sanoa, että "minulla on oikeus". Varmasti näin onkin, ja jotkut päättävät tietoisesti olla rajoittamatta omaa liikkumistaan tai vaikkapa pukeutumistaan sen takia, että näin toimimalla nämä henkilöt mielestään alistuisivat rajoittamaan omaa elämäänsä lain rikkojien edessä. Periaatteet ovat toki kunnioitettavia, mutta niistä liian tiukasti pitämällä saattaa hankaloittaa omaa elämäänsä tarpeettomasti. Jokainen tehnee itse omat valintansa. 

Käyttämisen taktiikkaa

Taktiikasta puhuttaessa tulee muistaa pari tärkeää seikkaa. Ensimmäinen on, että taktiikka ei ole tiedettä, vaan se on taidetta. Tällä tarkoitetaan sitä, että useinkaan ei ole yhtä absoluuttisesti parasta tapaa tehdä asioita, vaan tilanteissa on usein paljon muuttujia jotka vaikuttavat siihen, mikä toimintatapa on hyvä. Osa näistä muuttujista liittyy suorittajaan itseensä, esimerkiksi siihen mikä toiminta tulee luontevasti. Oikea-aikainen ja päättäväinen toiminta onkin usein tärkeämpää kuin parhaan mahdollisen toimintatavan miettiminen. 

Toinen oleellinen seikka on, että taktiikassa on harvoin absoluuttisia totuuksia. Jos joku kouluttaja tai muu auktoriteetti käyttää paljon ilmauksia "ei koskaan" tai "aina", kannattaa tällaisen kouluttajan opetuksiin suhtautua terveellä kriittisyydellä ja pohtia, onko tämä kouluttaja miettinyt kaikkia mahdollisia muuttujia, tai tietääkö hän ylipäätään kouluttamastaan asiasta niin paljon kuin antaa ymmärtää. Voidaankin sanoa, että taktiikassa ei ole kiveen hakattuja totuuksia, vaan nyrkkisääntöjä.

Sumuttimen käyttämisessä varmaankin tärkein nyrkkisääntö on, että sumutinta pyritään käyttämään yllättäen siten, että vastapuoli ei osaa varautua sumuttimen käyttöön. Sumutinta on hyvä kantaa siten, että sen saa helposti ja huomaamattomasti esiin vaaran uhatessa - vielä parempi on, jos sumutin on osattu ottaa valmiiksi käteen ennen tilanteen eskaloitumista. 

Jos tilanne näyttää uhkaavalta, hyökkääjään kannattaa luonnollisesti pitää etäisyyttä vaikka sumutinta ei olisi mukana, jolloin hyökkääjän on ensin tultava lähelle ennen hyökkäysetäisyydelle pääsemistään. Jos puolustautujalla on kaasusumutin, voidaan hyökkäys torjua jo matkan päästä, ennen kuin hyökkääjä pääsee lyöntietäisyyden päähän. Etäisyyden pitämistä helpottaa, jos puolustautuja pystyy sijoittumaan siten, että hänen itsensä ja hyökkääjän väliin jää jokin este joka vähintään hidastaa hyökkääjää. Kaupunkiympäristössä esimerkiksi kadun varteen pysäköidyt autot ovat erinomaisia hidasteita, joiden yli puolustaja voi kuitenkin käyttää kaasusumutinta.

Etäisyyden pitäminen on järkevää myös siksi, että sumutin saattaa toimia pienellä viiveellä, ja on toki myös mahdollista että sumuttimella ei saada lainkaan haluttua vaikutusta. Jos hyökkääjään on saatu pidettyä etäisyyttä, on puolustajalla paremmin aikaa reagoida ja käyttää vaihtoehtoisia puolustautumiskeinoja. Toki myös pakeneminen on sitä helpompaa, mitä enemmän välimatkaa puolustautujalla ja hyökkääjällä on. 

Aikaisemmassa oppaan osassa puhuttiin tuulen vaikutuksesta OC-sumuttimen käyttöön. Tuulta voidaan käyttää myös puolustajan eduksi, lisäämään sumuttimen kantamaa. Tuuli on kuitenkin oikullinen ystävä, ja sen tarkka käyttäminen voi olla hyvin vaikeaa. Lisäksi puolustajan kannattaa huomioida myös oikeusprosessista kuivin jaloin selviäminen: mitä pidempi etäisyys puolustajan ja hyökkääjän välillä on, sitä vaikeampaa on osoittaa että kyseessä oli hätävarjelutilanne ja että sumuttimen käyttäminen oli ylipäätään OK. Joissakin tilanteissa hyökkääjän sumuttaminen myös pidemmältä matkalta lienee täysin puolustettavaa; esim jos puolustaja on aluksi päässyt karkuun mutta esimerkiksi loukannut jalkansa eikä pysty enää juoksemaan, mutta hyökkääjä on edelleen perässä. Tällöinkin myötätuuleen sumuttamisessa kannattaa käyttää harkintaa, ja pitää huolta siitä että mikäli kaukoaltistus ei vie hyökkääjän hyökkäyshaluja, purkkiin jää vielä riittävästi ainetta lähempää tapahtuvaan käyttöön, jolla ainetta saadaan suurella varmuudella hyökkääjän kasvoille.

Sumutinta voidaan käyttää myös toisella tavalla sen tehokkaan kantaman ulkopuolelle: perääntyvä puolustaja voi jättää peräänsä OC-pilven, jonka läpi hyökkääjän on kuljettava. Tämä edellyttää tuulettomia olosuhteita ja sitä, että hyökkääjän on kuljettava oviaukon tai vastaavan kapeikon läpi. Lisäksi sumuttimen on oltava tyypiltään kartio tai sumu; esimerkiksi juova lentää liian pistemäisenä jättääkseen ilmaan riittävää määrää ainetta tällä tavalla käytettäväksi. 

Jos kadulla joutuu suunnitelmallisen hyökkäyksen kohteeksi, on suuri riski että hyökkääjiä on useampia. Sumutin toimii hyvin myös useampaa hyökkääjää vastaan, erityisesti jos purkki on sen verran iso että sillä voidaan sumuttaa useampia hyökkääjiä: jos hyökkääjät ovat lähekkäin, ilmaan piirretään kaari tai viiva hyökkääjien kasvojen ylitse, jolloin on mahdollista saada sumutettua useampi hyökkääjä pois pelistä saman tien. Ja vaikka sumutin tyhjenisi jo ensimmäiseen hyökkääjään, on tämä kuitenkin poissa pelistä ja hyökkääjät mahdollisesti luopuvat hyökkäyksestä, kun huomaavat että puolustaja ei olekaan niin helppo kohde kuin miltä näytti. Hyvällä tuurilla hyökkääjät eivät ehdi tajuta, minkä takia ensimmäinen hyökkääjä putosi pelistä pois, tai he ovat niin keskittyneet omaan suunnitelmaansa että eivät ehdi alkaa pohtia muita asioita. Mikäli näin käy, puolustaja voi käyttää sumutinta yllättävästi myös seuraaviin hyökkääjiin. Jos taas hyökkääjät huomaavat sumuttimen, yllätyksen suoma etu on menetetty mutta toisaalta hyökkääjien on hidastettava ja mietittävä uutta suunnitelmaa - tätä kutsutaan OODA-silmukan rikkomiseksi; mutta tämän aiheen käsittely vaatii oman tekstinsä. Hyökkääjien epäröinti taas antaa puolustajalle mahdollisuuden päästä pakoon. 

Maahan joutuminen on tositilanteessa hyvin vaarallista, mm siksi että maasta käsin puolustautuminen on vaikeaa, maassa makaaminen vaikeuttaa pakenemista ja maassa makaavaa on helppo esimerkiksi potkia päähän. Lisäksi maasta käsin on vaikeaa suorittaa tehokkaita lyöntejä tai potkuja. Onneksi OC-sumuttimen käyttäminen maasta käsin ei ole erityisen vaikeaa, kunhan vaan sumuttimen saa käsiinsä. Maassa makaava joutuu sumuttamaan yläviistoon, jolloin riskinä on että OC:ta roiskuu myös puolustautujan päälle; erityisesti jos hyökkääjä on suoraan puolustautujan yläpuolella. Parasta olisi, jos puolustautuja pystyy kääntymään siten, että hyökkääjä joutuu hyökkäämään puolustautujan jalkojen ohi - tämä on muutenkin maassa puolustautumisen peruspuolustautumisasento mistä mm. hyökkääjää voidaan pitää loitolla potkimalla tätä sääriin. Myös sumuttimen käyttäminen on riskittömämpää, koska riski saada ainetta omille kasvoille on tällä tavalla pienempi. 

Kun puolustautuja päättää käytää sumutinta, voi olla järkevää pidättää hengitystä siltä varalta puolustaja että saa itse osansa sumuttimesta. Tämä on tärkeää etenkin jos sumutinta joudutaan käyttämään vastatuuleen tai niin lähietäisyydeltä että aine saattaa roiskua osumasta hyökkääjään. Silmien sulkeminen voisi vähentää riskiä saada ainetta silmiin, mutta silmien sulkemista ei voi lähtökohtaisesti suositella kun ollaan väkivaltaisen hyökkäyksen kohteena. Kuitenkin jo tietoisuus siitä, että on käyttänyt OC:ta ja saattaa saada siitä itsekin oireita, sekä aineen vaikutusten tunteminen vähentävät oireiden tehoa koska niihin osataan varautua etukäteen. Myös tietoisuus siitä, että kivusta huolimatta aine ei aiheuta vammoja, helpottaa puolustautujan tuskaa.

- käytetään yllättäen

- voidaan jättää OC-pilvi suojaamaan perääntymistä

- tuulta voidaan käyttää hyvöksi lisäämään kantamaa (voi olla vaikeaa onnistua)

- este hyökkääjän ja itsen välissä, käyttö esteen yli (esim fillariparkki, pysäköity auto, raollaan oleva ovi --> pitää kuitenkin olla käytön edellytykset)

- käytön jälkeen varaudutaan siihen että ei tehoa (otetaan etäisyyttä, varaudutaan puolustautumaan muulla tavalla)

- varotaan omaa altistumista

- voi suojautua itse esim peittämällä kasvot tai vähintään pidättämällä hengitystä

- jos joudutaan maahan, voidaan kaasuttaa päälle tulevaa hyökkääjää mutta mieluiten siten että ei itse joudu pilveen

- useaa hyökkääjää vastaan voidaan useampi kaasuttaa kerralla piirtämällä kaari hyökkääjien naamojen yli

- jos et uskalla mennä jonnekin ilman asetta, ei sinne kannata mennä myöskään aseen kanssa

- Farnamin laki: "älä mene typeriin paikkoihin, typerinä aikoina, typerien ihmisten kanssa, ja tee typeriä asioita" (John Farnam)

- valaisin aina mukana; vähintään tarvitaan tilanteen tunnistamiseen ja ennakolta välttämiseen; on toki muutenkin monta kertaa hyödyllinen. 

-