KÄYTETTY: OC-sumuttimen käyttöopas, osa 7: hätävarjelu

Hätävarjelu

Tässä kirjoituksessa puhutaan hätävarjeluun liittyvästä lainsäädännöstä. Asia on laaja ja erittäin tärkeä; aiheeseen tulisi perehtyä tätä kirjoitusta laajemmin, vaikka ei kantaisi minkäänlaista hätävarjeluvälinettä. 

Kirjoituksen alkuun on hyvä lisätä amerikkalaistyylinen disclaimer: en ole lainoppinut, eikä tätä kirjoitusta tule pitää lainopillisina neuvoina. Olen kuitenkin kirjoittanut tekstin parhaan kykyni mukaan selventämään ja avaamaan puhdasta lakitekstiä ja pyrkinyt mahdollisimman suureen oikeudellisuuteen samalla kuin olen yrittänyt tehdä asiasta helposti ymmärrettävän. Virheen mahdollisuus kuitenkin on aina olemassa. 

Hätävarjelu rikoslaissa

Hätävarjelu määritellään Rikoslain 4. luvun 4§ seuraavasti:

Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

 

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä?

Ajallinen ulottuvuus

Aloitetun tai välittömästi uhkavan teon torjuminen tarkoittaa sitä, että teon ei tarvitse olla vielä käynnissä, vaan hätävarjeluoikeus alkaa jo ennen ensimmäistä lyöntiä. Jos hätävarjeluun vedotaan ennen kuin hyökkäys on tosiasiallisesti alkanut, on luonnollisesti hätävarjeluoikeuden toteennäyttäminen hankalampaa kuin silloin, jos poski on jo alkanut tummua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että puolustajan pitäisi ensin ottaa yksi lyönti vastaan ennen kuin saa puolustaa itseään, kuten usein kuulee virheellisesti väitettävän.

Hätävarjeluoikeus siis alkaa jo ennen kuin varsinainen hyökkäys on alkanut; uhkaavan hyökkäyksen laatu ja olosuhteet yleensäkin voivat vaikuttaa siihen, kuinka paljon etukäteen ennakoivan hyökkäyksen tekeminen menee vielä hätävarjelun piikkiin. Esimerkiksi voidaan kuvitella tilanne, jossa hyökkääjä yrittää uhkaavalla käyttäytymisellä pakottaa yksinäisen naisen perääntymään pimeän umpikujan päähän, missä aiottu uhri olisi entistä puolustuskyvyttömämpi. Vaikka fyysinen hyökkäys ei olekaan vielä alkanut, niin sumuttimen käyttäminen tässä tilanteessa luultavasti olisi puolustettavaa, mikäli nainen ei muuten pääse pakenemaan tilanteesta. 

Hätävarjeluoikeus taas lakkaa välittömästi, kun se perustelu lakkaa jolla hätävarjeluoikeutta käytetään. Tämä tarkoittaa sitä, että jos puukolla uhannut henkilö pudottaa veitsensä ja menettää toimintakykynsä välittömästi OC:ta saatuaan, hätävarjeluoikeus lakkaa välittömästi, eikä edes yhden "kerta kiellon päälle" annetun muikkarin antaminen ole sallittua. Tästä toimii erinomaisena esimerkkinä huhtikuussa 2017 Lempäälässa sattunut tapaus, missä kaksi miestä murtautui iäkkään miehen kotiin. Tämä havahtui ja joutui käsikähmään murtomiesten kanssa, missä yhteydessä mies ampui toista murtomiestä keskivartaloon järeällä revolverilla. Murtomiehet lähtivät pakoon, ja iäkäs mies ampui pihan poikki pakenevien murtomiesten perään, haavoittaen toista jalkaan. Ensimmäinen laukaus oli oikeuden mielestä oikeutettua hätävarjelua, mutta toinen ei koska hyökkäys oli jo päättynyt ja tekijät lähteneet pakoon.

Oikeudeton hyökkäys

Vain oikeudetonta hyökkäystä vastaan puolustautumisessa voidaan vedota hätävarjeluun. Tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi vartija on ottamassa kiinni näpisteijää, niin tämä ei voi vedota hätävarjeluun suojellessaan omaa vapauttaan. Myöskään tilanteessa jossa toinen henkilö käyttää hätävarjeluoikeutta oikeudetonta hyökkäystä vastaan, hyökkääjä ei voi vedota hätävarjeluun puolustautuessaan aiotun uhrinsa hätävarjelutekoa vastaan.

Myöskään tulkintakysymyksissä ei voida vedota hätävarjeluun, eli vaikka kyseinen myymälävaras vetoaisi siihen, että vartijalla ei ole oikeutta ottaa häntä kiinni koska tuote jonka anastamisesta häntä epäillään, on ostettu toisesta liikkeestä; vartijan oikeuksiin kuuluu kiinniotto-oikeus joten vaikka henkilö myöhemmin osoittautuisikin syyttömäksi nyt epäilyn kohteena olevaan näpistykseen, on vartijalla joka tapauksessa oikeus ottaa henkilö kiinni epäiltynä näpistyksestä. Myöskään vaikka olisi tulkinnanvaraista, tapahtuiko teko kyseisen vartijan toimialueella, ei voida vedota hätävarjeluun koska kiinnioton laillisuus ratkaistaan vasta jälkikäteen, ja jos on mahdollista että vartijalla on oikeus toimenpiteeseen, on siihen alistuttava. 

Ainoastaan tilanteissa joissa kyseisellä vartijalla ei missään olosuhteissa olisi oikeutta tehdä toimenpidettä johon hän on ryhtymässä, voidaan vedota hätävarjeluun. Oikeuslähteessä mainittiin esimerkkinä tilanne, jossa vartija pyrkii kotirauhan suojaamaan paikkaan sillä perusteella että aikoo suorittaa siellä kotietsinnän. Koska vartijalla ei missään olosuhteissa ole oikeutta tehdä kotietsintää, asukkaalla olisi hätävarjeluoikeus vartijaa vastaan. 

Tarpeellinen puolustusteko

Vain sellaisessa tilanteessa saa turvautua hätävarjeluun, missä se on tarpeellista tilanteesta selviämisen kannalta. Jos paikalta pakeneminen olisi ilmeisesti ollut riittävä toimi, ei oikeutta hätävarjeluun lähtökohtaisesti ole - ellei tilanteessa ole seikkoja jotka antavat oikeuden turvautua hätävarjeluun kuten jos hätävarjelulla suojellaan kotirauhaa jolloin kodista poistuminen ei luonnollisestikaan tule kyseeseen.

Myöskään tilanteessa jossa puolustautuja ei ole tosiasiallisesti vaarassa vaan uhkaaja esimerkiksi uhoaa hakkaavansa puolustautujan, ei tämä saa turvautua hätävarjeluun, mikäli puolustautujan ja uhoajan välissä on korkea aita jonka yli uhkailija ei ole edes yrittämässä kiivetä. 

Suhteellisuus ja kohtuullisuus

Hätävarjelutoimien on oltava oikein suhteutettuja puolustettavaan oikeushyvään sekä olosuhteisiin nähden. Oikeushyviä käsitellään tarkemmin seuraavassa kappaleessa. 

Pykälässä mainitaan erikseen suhteellisuutta ja kohtuutta arvioitaessa hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, sekä puolustautujan ja hyökkääjän henkilö. Hyökkäyksen laatu ja voimakkuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, tehdäänkö hyökkäys paljain käsin vai esimerkiksi veistä käyttämällä; on selvää että jos hyökkääjä käyttää hengenvaarallista välinettä, se antaa puolustajalle enemmän pelimerkkejä kuin jos hyökkääjä olisi paljain käsin. Puolustajan ja hyökkääjän henkilö taas ottaa kantaa henkilöiden fyysisiin ominaisuuksiin sekä taitoon ja koulutukseen: samalla tavalla kuin jos puolustajan ja hyökkääjän käyttämissä välineissä on epäsuhta, myös fyysisissä ominaisuuksissa tai taidoissa oleva epätasapaino määrittelee, kuinka paljon voimakeinoja puolustajan on mahdollista käyttää. Myös kamppailulajitaidot sekä erityisesti voimakeinojen käyttöön saatu koulutus vaikuttaa siihen, kuinka hallitusti puolustajan tulisi osata valita puolustuskeinonsa. 

Lyhyesti ja yksinkertaistaen sanottuna, jos hyökkääjä on aseistettu, isompi ja vahvempi sekä taidollisesti taitavampi kuin puolustaja, ja mikäli hyökkääjä pääsee yllättämään puolustajan, puolustaja voi käyttää kovempia voimakeinoja kuin jos puntit olisivat toisin päin. 

 

Oikeushyvät

Oikeushyvät ovat lailla suojattuja etuja tai asioita, joiden rikkominen on määritelty rangaistavaksi. Oikeushyvät jaotellaan henkilöllisiin ja yhteisöllisiin oikeushyviin. Henkilöllisiä oikeushyviä ovat esimerkiksi henki, terveys, seksuaalinen koskemattomuus, kotirauha ja omaisuus. Yhteisöllisiä oikeushyviä ovat esimerkiksi yleinen järjestys, liikenneturvallisuus ja ympäristö. Aikaisemmin laissa on tyhjentävä lista hätävarjelulla suojeltavista oikeushyvistä, mutta nykyään kaikki oikeushyvät kuuluvat hätävarjelun piiriin. Esimerkiksi vanhan lain aikaan kunniaa ei voinut suojella hätävarjelulla, mutta nykyään tällaista rajoitusta ei ole. Tästä palataankin suhteellisuuteen ja kohtuullisuuteen.

On selvää, että henkeä uhkaavaa hyökkäystä vastaan voi käyttää varsin koviakin puolustuskeinoja, erityisesti jos hyökkäys on uskottava (eli vertailussa hyökkääjän vs puolustajan henkilö voidaan todeta, että voimasuhteissa ei ole suurta epäsuhtaa puolustajan eduksi). Myös esimerkiksi terveys, henkilökohtainen vapaus ja seksuaalinen koskemattomuus ovat luonteeltaan sellaisia oikeushyviä, joiden puolustamiseksi voidaan käyttää melko ankariakin toimia. Sen sijaan esimerkiksi kunniaa puolustaakseen ei voi turvautua kovin ankariin keinoihin, vaikka kunnia onkin oikeushyvä ja näin ollen sitä voidaan puolustaa hätävarjelun keinoin. On kuitenkin vaikeaa keksiä, minkälainen hätävarjeluteko olisi oikeutettu kunnian puolustamisessa. 

Suojeltavat henkilöt

On hyvä huomata, että laissa ei edellytetä että oikeudenloukkaus olisi kohdistumassa puolustajaan itseensä, vaan laissa puhutaan ainoastaan oikeudettomasta hyökkäyksestä. Näin ollen toisen henkilön - jopa täysin tuntemattoman - puolustaminen on mahdollista hätävarjeluun vedoten. Kannattaa kuitenkin huomata, että jos puuttuu sivullisena johonkin tilanteeseen, kannattaa olla varma tilanteen laadusta ennen kuin menee iskemään lusikkansa soppaan. Tilanne saattaa olla jotain ihan muuta kuin miltä se ensisilmäykseltä vaikuttaa; esimerkiksi saattaa tulla tietämättään puuttuneeksi siviilipukuisen poliisin virkatoimeen. Amerikkalaisilla on sanonta tähänkin: "If you have to fight, be sure that you are right". 

Kolmannen henkilön puolustamisessa on riskinä myös se, että suojeltavaksi aiottu henkilö kääntyykin suojelijaa vastaan. Esimerkiksi parisuhdekriisiä selvittelevän pariskunnan vastaanottava osapuoli saattaa kokea lojaaliutta kumppaniaan kohtaan, tai yksinkertaisesti pelätä tätä niiin paljon että kääntyy auttajaansa vastaan. Myös kavereiden välinen rehellinen tappelu saattaa muuttaa luonnettaan, jos väliin tulee tuntematon henkilö säätämään.

Kolmatta osapuolta puolustaessaan kannattaa pyrkiä soittamaan ensin hätänumeroon, ja kertoa paitsi tilanteesta, myös siitä että aikoo tarpeen vaatiessa mennä suojelemaan hätää kärsivää henkilöä. Tässä yhteydessä on hyvä kertoa myös, että on varustautunut luvallisella kaasusumuttimella, jotta asia ei tule paikalle saapuvalle poliisipartiolle yllätyksenä.

Häkepäivystäjälle kannattaa antaa tiedoksi tekijän tuntomerkkien lisäksi myös omat tuntomerkkinsä, jotta partio tietää, kuka on alkuperäinen hyökkääjä ja kuka apuun tullut sivullinen. Erityisesti sellaiset tuntomerkit ovat eduksi, joiden avulla partio pystyy välittömästi erottamaan, kuka on kuka. Tilanteessa ei ole paljoa etua siitä, että kertoo omiksi tuntomerkeikseen mustan takin ja farkut, jos tekijä on pukeutunut samalla tavalla, mutta jos tekijälllä on pitkä tukka ja auttaja on kalju, kyseessä on tuntomerkki jolla partio pystyy nopeasti päättelemään, kumpi on kumpi. 

Hätävarjelun liioittelu

Vaikka hätävarjelutilanne on luultavasti nopea ja stressaava, laki edellyttää puolustajalta melkoista kylmäpäisyyttä puolustustekojen oikein mitoittamisessa. Kaasusumutin on kuitenkin puolustajan kannalta myös tältä kantilta tarkasteltuna varsin hyvä väline, koska se ei lähtökohtaisesti aiheuta kohteelleen vammoja. Puolustustoimien oikein mitoittaminen on näin ollen paljon helpompi perustella kuin monen muun välineen käyttäminen - jopa paljailla käsillä on helpompi aiheuttaa kohteelle vammoja kuin kaasusumuttimella. 

Voi kuitenkin käydä myös niin, että myös puolustajaa eli alkuperäisen hyökkäyksen uhria epäillään pahoinpitelystä. On luultavaa, että ainakin alkuvaiheessa puolustautuja kirjataan rikosilmoitukseen rikoksesta epäillyn asemaan, ellei paikalla olleelle poliisipartiolle ole täysin selvää, että toinen pelkästään puolusti itseään. Jos kyseessä on sana sanaa vastaan -tilanne, on todennäköistä että partio kirjaa molemmat osapuolet rikoksesta epäillyksi. Sen sijaan jos tapauksella on ulkopuolisia todistajia tai tilanteesta on saatavilla videotallenne joka todistaa selkeästi, että toinen osapuoli ainoastaan puolustautui, on partion helppo päätellä tapahtumien kulku jo paikan päällä. Tämän takia on tärkeää, että puolustautuja yrittää kiinnittää sivullisten huomiota tilanteeseen jo ennen kuin itse ryhtyy puolustustoimiin - mikäli tämä on esimerkiksi tilanteen äkillisyys huomioon ottaen mahdollista.

Vaikka olisi selvää, että toinen osapuoli vain puolustautui oikeudetonta hyökkäystä vastaan, saattaa puolustaja joutua siitä huolimatta syytteeseen, mikäli tilanteessa on esimerkiksi käytetty ylimitoitettuja voimakeinoja, tai hätävarjelua on jatkettu senkin jälkeen kun hyökkäys on loppunut, kuten kävi tekstin alussa mainitussa Lempäälän tapauksessa. Tällöin on kuitenkin mahdollista, että tuomiota määrättäessä käytetään hätävarjelun liioittelu -perustetta rangaistuksen lieventämiseen. Hätävarjelun liitoittelu ei siis ole rikosnimike, vaan anteeksiantoperuste jonka perusteella esimerkiksi pahoinpitelystä voi saada lievemmän tuomion kuin mitä siitä normaalisti saisi - tai voidaan jättää kokonaan tuomitsematta.  

Harjoittelu

- esim mielikuvaharjottelu erilaisilla skenaarioilla

- perustelemisen tärkeys --> harjoittele purkamaan auki, minkä takia toimit niin kuin toimit (oliko toisin toimimisen mahdollisuutta, miksi lievemmät keinot eivät olleet mahdollisia, miksi koit että kysessä oli hätävarjelutilanne, jne)

Hätävarjelu

- en ole lainoppinut

- mitä se on (oikeushyvät ym, lainaus laista)

- myös kolmannen henkilön suojaaminen

- ajallinen ulottuvuus

- suhteellisuus

- kohtuullisuus

- huolellinen mies

- auttamisvelvollisuus

lakiasiat (hätävarjelu, auttamisvelvollisuus jos saattaa toisen hädänalaiseen tilaan)

- kolmannen henkilön suojaaminen (if you have to fight, make sure that you are right)

- sudenkuopat

* ajallinen ulottuvuus

* intressivertailu --> suhteellisuus, kohtuullisuus

* perustelemisen tärkeys --> harjoittele purkamaan auki, minkä takia toimit niin kuin toimit (oliko toisin toimimisen mahdollisuutta, miksi lievemmät keinot eivät olleet mahdollisia, miksi koit että kysessä oli hätävarjelutilanne, jne)

Hätävarjelu laissa:

Rikoslain 4 luvun 4 § hätävarjelusta kuuluu

Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

Puolustettavia oikeushyviä ei ole rajattu, mutta suhteellisuus, kohtuus jne ovat toki aina arvioitavia seikkoja.

http://www.heikniemi.fi/kirj/jur/rikos/hatavarjelu.html