KÄYTETTY: OC-sumuttimen käyttöopas, osa 10

Harjoittelu

Kirjoitussarjassa ollaan viimeinkin päästy viimeiseen osaan, joka käsittelee OC:n käytön harjoittelua, ja laajemminkin itsepuolustustilanteiden harjoittelua. Tämäkin aihe on niin laaja, että en edes pyri käsittelemään sitä tässä kattavasti, vaan lähinnä antamaan ideoita.

Sumuttimen käytön harjoittelu

Sumuttimen teknistä käyttämistä on syytä harjoitella, erityisesti mikäli kaasusumutin on välineenä tuntematon. Harjoittelua varten on olemassa erillisiä harjoitussumuttimia, jotka maksavat murto-osan kovan sumuttimen hinnasta, ja joiden hankkiminen ei vaadi lupaa joten harjoitussumuttimia voi hankkia useampia vaikka kaasusumutinlupa oikeuttaisi vain yhden kovan sumuttimen hallussapitoon.

Vaikka oikea kaasusumutin maksaa muutamia kymppejä, kannattaa silti harkita yhden kovan sumuttimen uhraamista välineen testaamiseen. Uuden sumuttimen saa ostettua samalla kaasusumutinluvalla, joten erillistä lupaprosessia ei tarvita uuden sumuttimen hankkimiseksi. Kovaa sumutinta ei voi käyttää varsinaiseen harjoitteluun, ja testipaikka pitää valita siten että kukaan ei joudu aineelle alttiiksi. Sumutinta testattaessa kannattaa kokeilla ainakin välineen tehokas kantama, etäisyyden vaikutus OC:n lentorataan, sumutuskuvion leviäminen eri etäisyyksllle, montako puolen sekunnin tai sekunnin pursketta purkista lähtee, varoittaako sumutin jollakin tavalla siitä että aine on loppumassa, ja vaikuttaako purkin tyhtentyminen välineen kantomatkaan. Testaaminen tulee dokumentoida kuvaamalla esimerkiksi puhelimella mieluiten sivulta käsin sopivaa taustaa vasten, jolloin esimerkiksi sumutuskuvion leviäminen matkan kasvaessa on helppo havainnoida. Kaikkia testattavia asioita ei luultavasti pysty havainnoimaan testin aikana, ja toisaalta havainnot saattavat vääristyä mielessä. Kunnolla videoitu testitapahtuma mahdollistaa testiin palaamisen myöhemmin, ja sumuttimen ominaisuuksien tarkemman mittaamisen kaikessa rauhassa. 

Harjoitussumutinta hankittaessa kannattaa varmistua siitä, että harjoitussumutin vastaa mahdollisimman tarkasti omaa kovaa sumutinta - vähintään jos kova sumutin on kartio, myös harjoitussumuttimen tulisi olla kartio. Myös purkin koon olisi syytä olla sama kuin kovan sumuttimen koko, jotta harjoitussumutinta voidaan käyttää esimerkiksi välineen esille ottamisen harjoitteluun. Parasta olisi, jos harjoitussumutin vastaa täysin kovaa sumutinta - välinettä valittaessa yhtenä kriteerinä voi pitää sitä, onko samanlaisia harjoitussumuttimia saatavilla. 

Harjoitussumuttimella tulee harjoitella välineen esille ottamista ja pois laittamista, varsinaista sumuttamista ja sumuttimella osumista ihmisen kasvojen kokoiseen maaliin, sekä toimimista elävää vastustajaa vastaan. 

Välineen esille ottamisen harjottelu on helppoa toteuttaa, ja siinä voidaan käyttää myös tyhjää sumutinta. Yksinkertaistettuna harjoittelija vain ottaa sumuttimen käteensä siitä paikasta ja niissä vaatteissa, miten sitä kantaa normaalisti. Harjoittelussa ei kannata tyytyä harjoittelemaan vain seisovasta asennosta, vaan harjoitteluun kannattaa ottaa mukaan sellaisia realistisia asentoja, joissa saattaisi joutua sumutinta käyttämään. Harjoittelijan kannattaa harjoitella sekä nopeaa vetoa jossa sumutinta käytetään saman tien, että salavihkaista esille ottamista jossa sumutin otetaan vaivihkaa käteen. Myös välineen pois laittamista on hyvä harjoitella.

Sumuttimella maaliin osumista voi harjoitella yksinkertaisesti sijoittamalla maalitaulun tai vastaavan kohteen realistiselle käyttöetäisyydelle ja sumuttamalla siihen. Harjoituksen voi tehdä realistisemmaksi piirtämällä maalitauluun kasvot, tai liimaamalla siihen luonnollista kokoa olevan lehdestä leimatun kasvokuvan. Jokaisen sumutuskerran jälkeen tarkastetaan, että maalitaulun silmien kohdalle on tullut osuma sumuttimesta. 

Elävää vastustajaa vastaan toimiminen on hyvin antoisa harjoittelutapa, jota voidaan käyttää harjoiteltaessa kaikkea itsepuolustusta ja voimankäyttöä alkaen de-eskaloinnista, aina aseenkäyttöön asti. Elävä harjoittelu on niin laaja aihe että en ala käsittelemään sitä tässä sen tarkemmin, vaan aihe vaatii oman blogikirjoituksensa (tai kirjoitussarjan). Kaasusumutinharjoitteluun liittyen harjoittelu voi olla yksinkertaisesti sellaista, että suojalaseja käyttävä maalimies lähestyy suorittajaa, joka ottaa sumuttimen esiin ja käyttää sitä sopivaksi katsomassaan paikassa. Maalimies palkitsee hyvän kasvoille tulleen osuman menettämällä toimintakykynsä, mutta huonolla osumalla ei saada vaikutusta. Harjoitukseen voidaan lisätä elementtejä kuten tilanteen sanallinen rauhoittaminen, puolustautuminen paljain käsin, tai ylipäätään sen tunnistaminen, onko kyseessä lainkaan tilanne jossa voidaan ylipäätään käyttää kaasusumutinta. 

Mielikuvaharjoittelu

Eräs tehokas ja helposti toteutettavissa oleva harjoittelun muoto on mielikuvaharjoittelu. Varmaankin kaikki huippu-urheilijat käyttävät harjoittelunsa tukena mielikuvaharjoittelua, joten kyseessä on toimiva ja laajasti käytetty harjoittelumetodi. 

Mielikuvaharjoittelun avulla voidaan harjoitella monia erilaisia asioita; ei pelkästään varsinaista itsepuolustustilannetta vaan esimerkiksi myös hätäpuhelun soittamista, poliisin kanssa asioimista, tilanteen rauhoittamista puhumalla, ja niin edelleen. Harjoiteltavat skenaariot voivat myös olla mitä tahansa; myös sellaisia tilanteita voidaan harjoitella joiden fyysinen harjoittelu voisi olla hyvin vaikeaa. 

Mielikuvaharjoittelussa on tärkeää, että tilanteet kuvitellaan mahdollisimman eläviksi, käyttäen mahdollisimman montaa aistia. On myös tärkeää, että mielikuvaharjoittelussa tilanteet päättyvät puolustautujan voittoon, jolloin alitajuntaan jää muisto onnistuneesta puolustautumisesta, mikä parantaa puolustajan itseluottamusta samaan tapaan kuin todellisuudessa tapahtunut itsepuolustustilanne. Sanotaankin, että alitajunta ei huomaa eroa todellisen tapahtuman ja realistisen mielikuvaharjoittelun muiston kanssa. 

Paljain käsin puolustautumisen harjoittelu

Aina ei ole mahdollista käyttää kaasusumutinta, vaikka se olisikin mukana. Jos hyökkäys on äkillinen, sumutinta ei välttämättä pystytä ottamaan esille vaan ensimmäinen hyökkäys joudutaan torjumaan paljain käsin ennen kuin tilanne saadaan muutettua sellaiseksi, että sumuttimen esille ottaminen on mahdollista - mikäli tässä vaiheessa sumuttimen käyttäminen on ylipäätään enää tarpeellista.

Tällaisessa blogitekstissä ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista lähteä neuvomaan mitään fyysisiä kamppailu- tai itsepuolustustaitoja. Niitä kannattaa hankkia jonkin itsepuolustuslajin - siis ei kamppailulajin - treeneistä. Suomessa varmaankin yleisimmin harjoiteltu itsepuolustuslaji on krav maga, Hokutoruy Ju-jitsu lienee kakkosena. Muista lajeista defendo on käsittääkseni myös erittäin hyvä valinta itsepuolustusta ajatellen. En voi myöskään olla mainitsematta Senshidoa, joka on jo lähtökohdiltaankin erilainen kuin kamppailulajit yleensä. Sitä ei kuitenkaan harjoitella Suomessa kovin monessa paikassa säännöllisesti.

Tarkkaavaisuuden harjoittelu

Tarkkaavaisuus on ehkä tärkein itsepuolustustaito, sillä tarkkaavaisuuden avulla voidaan välttää voimankäyttötilanteisiin joutuminen kokonaan. Tarkkaavaisuuden kannalta ehkä suurin virhe on puhelimeen uppoutuminen; vaikka ei ajattelisi itsepuolustusta, niin puhelimeen uppoutuminen aiheuttaa todellisia vaaratilanteita esimerkiksi liikenteen suhteen.

Tarkkaavaisuus on taito, jota on mahdollista kehittää harjoittelun avulla. Ohessa on joitakin harjoituksia, joilla voi parantaa omaa tarkkaavaisuuttaan:

Kaupungilla liikuttaessa voidaan tarkkailla kanssaihmisiä ja etsiä jollakin tavalla muista poikkeavalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä. Tämän poikkeavan käyttäytymisen ei tarvitse olla mitenkään uhkaavaa tai aggressiivista, vaan poikkeava käyttäytyminen voi olla esimerkiksi hymyilevä ihminen murjottajien joukossa. 

Ihmisistä voidaan etsiä myös jotain tiettyä vaatekappaletta, väriä tai jotain muuta tiettyä tuntomerkkiä. Ajatus ei ole etsiä joka kerta esimerkiksi punaista takkia käyttäviä ihmisiä, vaan bongattavaa tuntomerkkiä vaihdetaan joka kerta. Idea on totuttaa itsensä tarkkailemaan ihmisiä tiedostamattaan, eikä ehdollistaa itseään etsimään jotain tiettyä tuntomerkkiä.

Ympäristön tarkkailua ei tarvitse rajoittaa pelkästään ihmisten tarkkailuun, vaan ulkona liikuttaessa voidaan etsiä pakoreittejä sekä paikkoja joita voi käyttää suojautumiseen. Myös improvisoitujen aseiden bongailu on hyvä tapa harjoitella tarkkaavaisuutta. Lisäksi se toimii hyvänä mielikuvaharjoitteluna itsepuolustustilanteita varten, erityisesti jos on suunniteltu että tilanteessa käytetään jotain improvisoitua välinettä.

Lopuksi

Tähän päättyy alun perin paljon lyhyemmäksi tarkoittamani OC-sumuttimen käyttöopas. Toivottavasti siitä on hyötyä sumutinta kantaville, tai sumuttimen hankkimista suunnitteleville. 

Toivon, että keskustelu aiheesta jatkuu foorumin puolella. Olen lisäksi erityisen kiinnostunut kuulemaan lukijoiden kokemuksista kaasusumutinlupien hakemiseen liittyen.

Loppuun: 

Tästä kirjoitussarjasta piti alun perin tulla noin 4-osainen, mutta juttu paisui kirjoittamisen myötä. Tämän osan on tarkoitus olla viimeinen, mutta asiaan voidaan palata jos jotain oleellista on jäänyt puuttumaan.

Harjoittelu

- sumutusharjoittelu joko harjoitussumulla tai kovalla; kannattaa videoida esim puhelimella varsinkin jos käyttää kovan sumun, koska purkki maksaa useamman kympin. Videolta voi sitten kerrata, kuinka pitkälle se tavara oikein lensikään, menikö suoraan ja missä vaiheessa kaari alkoi painua alas (juova), montako sekuntia sieltä purkista oikein tulikaan, jne 

- muutenkin harjoittelun videointi on hyvä juttu, mutta erityisesti tällaisessa demo-luonteisessa hommassa missä ei ole tarkoitus tehdä montaa toistoa, videokuvauksen arvo korostuu

- mielikuvaharjoittelu

- harjoitussumuttimet

- kovan sumuttimen testaaminen: kantama, kuvion leviäminen eri matkoilla (esim laitetaan paperille määrämatkoilta ja mitataan kuinka laajalle ympyrälle aine leviää), tuuliherkkyys, jääkö sumu leijailemaan ilmaan. Jos on useampia sumuttimia, voidaan testata myös, montako sekuntia / sekunnin mittaista pursketta purkista riittää, ja putoaako kantama aineen käydessä vähiin. Kaikista testeistä videointi, ja kuvaus sellaista taustaa vasten että voi helposti havainnoida videolta. 

- pre-conflict harjoittelu, de-eskalaatio jne

- myös aseettoman puolustautumisen harjoittelu

- awareness-harjoittelu:

* etsitään jollakin tavalla poikkeavia henkilöitä väkijoukosta (käyttäytyminen, pukeutuminen, jne)

* mietitään vastaantulijoista, kuka saattaisi kantaa jotain välinettä, ja missä voisi kantaa; ei kuitenkaan ole tarkoitus keksiä ihmisille mitään taustatarinoita, vaan tutkitaan vain sitä, mitä havaitaan itse

* mietitään vastaantulijoista, että jos tämä nyt hyökkäisi, miten toimisin 

* Itsevarjelu-blogilla oli näitä harjoituksia

* just 2 seconds: henkivartijoita neuvotaan etsimään poikkeavia henkilöitä ja keskittymään näihin sen sijaan, että pidettäisiin vain yleisesti ottaen tutka päällä. On hyvin vaikeaa olla yleisluonteisesti keskittynyt pitkiä aikoja kerrallaan, mutta jos etsii aina yhden henkilön johon keskittyy niin on ainakin hereillä jos jotain tapahtuu; vaikka tekijä olisikin joku muu kuin se henkilö jota seurataan

* Tarkkaavaisuudesta -blogitekstistä joitakin ideoita; ei välttämättä kaikkia

* improvisoitujen aseiden bongaaminen ympäristöstä

* pakoreittien ja suojien bongaaminen

Harjoittelu

- esim mielikuvaharjottelu erilaisilla skenaarioilla

- perustelemisen tärkeys --> harjoittele purkamaan auki, minkä takia toimit niin kuin toimit (oliko toisin toimimisen mahdollisuutta, miksi lievemmät keinot eivät olleet mahdollisia, miksi koit että kysessä oli hätävarjelutilanne, jne)

- myös ensiavun antamisen harjoittelu

KÄYTETTY: OC-sumuttimen käyttöopas, osa 7: hätävarjelu

Hätävarjelu

Tässä kirjoituksessa puhutaan hätävarjeluun liittyvästä lainsäädännöstä. Asia on laaja ja erittäin tärkeä; aiheeseen tulisi perehtyä tätä kirjoitusta laajemmin, vaikka ei kantaisi minkäänlaista hätävarjeluvälinettä. 

Kirjoituksen alkuun on hyvä lisätä amerikkalaistyylinen disclaimer: en ole lainoppinut, eikä tätä kirjoitusta tule pitää lainopillisina neuvoina. Olen kuitenkin kirjoittanut tekstin parhaan kykyni mukaan selventämään ja avaamaan puhdasta lakitekstiä ja pyrkinyt mahdollisimman suureen oikeudellisuuteen samalla kuin olen yrittänyt tehdä asiasta helposti ymmärrettävän. Virheen mahdollisuus kuitenkin on aina olemassa. 

Hätävarjelu rikoslaissa

Hätävarjelu määritellään Rikoslain 4. luvun 4§ seuraavasti:

Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

 

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä?

Ajallinen ulottuvuus

Aloitetun tai välittömästi uhkavan teon torjuminen tarkoittaa sitä, että teon ei tarvitse olla vielä käynnissä, vaan hätävarjeluoikeus alkaa jo ennen ensimmäistä lyöntiä. Jos hätävarjeluun vedotaan ennen kuin hyökkäys on tosiasiallisesti alkanut, on luonnollisesti hätävarjeluoikeuden toteennäyttäminen hankalampaa kuin silloin, jos poski on jo alkanut tummua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että puolustajan pitäisi ensin ottaa yksi lyönti vastaan ennen kuin saa puolustaa itseään, kuten usein kuulee virheellisesti väitettävän.

Hätävarjeluoikeus siis alkaa jo ennen kuin varsinainen hyökkäys on alkanut; uhkaavan hyökkäyksen laatu ja olosuhteet yleensäkin voivat vaikuttaa siihen, kuinka paljon etukäteen ennakoivan hyökkäyksen tekeminen menee vielä hätävarjelun piikkiin. Esimerkiksi voidaan kuvitella tilanne, jossa hyökkääjä yrittää uhkaavalla käyttäytymisellä pakottaa yksinäisen naisen perääntymään pimeän umpikujan päähän, missä aiottu uhri olisi entistä puolustuskyvyttömämpi. Vaikka fyysinen hyökkäys ei olekaan vielä alkanut, niin sumuttimen käyttäminen tässä tilanteessa luultavasti olisi puolustettavaa, mikäli nainen ei muuten pääse pakenemaan tilanteesta. 

Hätävarjeluoikeus taas lakkaa välittömästi, kun se perustelu lakkaa jolla hätävarjeluoikeutta käytetään. Tämä tarkoittaa sitä, että jos puukolla uhannut henkilö pudottaa veitsensä ja menettää toimintakykynsä välittömästi OC:ta saatuaan, hätävarjeluoikeus lakkaa välittömästi, eikä edes yhden "kerta kiellon päälle" annetun muikkarin antaminen ole sallittua. Tästä toimii erinomaisena esimerkkinä huhtikuussa 2017 Lempäälässa sattunut tapaus, missä kaksi miestä murtautui iäkkään miehen kotiin. Tämä havahtui ja joutui käsikähmään murtomiesten kanssa, missä yhteydessä mies ampui toista murtomiestä keskivartaloon järeällä revolverilla. Murtomiehet lähtivät pakoon, ja iäkäs mies ampui pihan poikki pakenevien murtomiesten perään, haavoittaen toista jalkaan. Ensimmäinen laukaus oli oikeuden mielestä oikeutettua hätävarjelua, mutta toinen ei koska hyökkäys oli jo päättynyt ja tekijät lähteneet pakoon.

Oikeudeton hyökkäys

Vain oikeudetonta hyökkäystä vastaan puolustautumisessa voidaan vedota hätävarjeluun. Tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi vartija on ottamassa kiinni näpisteijää, niin tämä ei voi vedota hätävarjeluun suojellessaan omaa vapauttaan. Myöskään tilanteessa jossa toinen henkilö käyttää hätävarjeluoikeutta oikeudetonta hyökkäystä vastaan, hyökkääjä ei voi vedota hätävarjeluun puolustautuessaan aiotun uhrinsa hätävarjelutekoa vastaan.

Myöskään tulkintakysymyksissä ei voida vedota hätävarjeluun, eli vaikka kyseinen myymälävaras vetoaisi siihen, että vartijalla ei ole oikeutta ottaa häntä kiinni koska tuote jonka anastamisesta häntä epäillään, on ostettu toisesta liikkeestä; vartijan oikeuksiin kuuluu kiinniotto-oikeus joten vaikka henkilö myöhemmin osoittautuisikin syyttömäksi nyt epäilyn kohteena olevaan näpistykseen, on vartijalla joka tapauksessa oikeus ottaa henkilö kiinni epäiltynä näpistyksestä. Myöskään vaikka olisi tulkinnanvaraista, tapahtuiko teko kyseisen vartijan toimialueella, ei voida vedota hätävarjeluun koska kiinnioton laillisuus ratkaistaan vasta jälkikäteen, ja jos on mahdollista että vartijalla on oikeus toimenpiteeseen, on siihen alistuttava. 

Ainoastaan tilanteissa joissa kyseisellä vartijalla ei missään olosuhteissa olisi oikeutta tehdä toimenpidettä johon hän on ryhtymässä, voidaan vedota hätävarjeluun. Oikeuslähteessä mainittiin esimerkkinä tilanne, jossa vartija pyrkii kotirauhan suojaamaan paikkaan sillä perusteella että aikoo suorittaa siellä kotietsinnän. Koska vartijalla ei missään olosuhteissa ole oikeutta tehdä kotietsintää, asukkaalla olisi hätävarjeluoikeus vartijaa vastaan. 

Tarpeellinen puolustusteko

Vain sellaisessa tilanteessa saa turvautua hätävarjeluun, missä se on tarpeellista tilanteesta selviämisen kannalta. Jos paikalta pakeneminen olisi ilmeisesti ollut riittävä toimi, ei oikeutta hätävarjeluun lähtökohtaisesti ole - ellei tilanteessa ole seikkoja jotka antavat oikeuden turvautua hätävarjeluun kuten jos hätävarjelulla suojellaan kotirauhaa jolloin kodista poistuminen ei luonnollisestikaan tule kyseeseen.

Myöskään tilanteessa jossa puolustautuja ei ole tosiasiallisesti vaarassa vaan uhkaaja esimerkiksi uhoaa hakkaavansa puolustautujan, ei tämä saa turvautua hätävarjeluun, mikäli puolustautujan ja uhoajan välissä on korkea aita jonka yli uhkailija ei ole edes yrittämässä kiivetä. 

Suhteellisuus ja kohtuullisuus

Hätävarjelutoimien on oltava oikein suhteutettuja puolustettavaan oikeushyvään sekä olosuhteisiin nähden. Oikeushyviä käsitellään tarkemmin seuraavassa kappaleessa. 

Pykälässä mainitaan erikseen suhteellisuutta ja kohtuutta arvioitaessa hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, sekä puolustautujan ja hyökkääjän henkilö. Hyökkäyksen laatu ja voimakkuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, tehdäänkö hyökkäys paljain käsin vai esimerkiksi veistä käyttämällä; on selvää että jos hyökkääjä käyttää hengenvaarallista välinettä, se antaa puolustajalle enemmän pelimerkkejä kuin jos hyökkääjä olisi paljain käsin. Puolustajan ja hyökkääjän henkilö taas ottaa kantaa henkilöiden fyysisiin ominaisuuksiin sekä taitoon ja koulutukseen: samalla tavalla kuin jos puolustajan ja hyökkääjän käyttämissä välineissä on epäsuhta, myös fyysisissä ominaisuuksissa tai taidoissa oleva epätasapaino määrittelee, kuinka paljon voimakeinoja puolustajan on mahdollista käyttää. Myös kamppailulajitaidot sekä erityisesti voimakeinojen käyttöön saatu koulutus vaikuttaa siihen, kuinka hallitusti puolustajan tulisi osata valita puolustuskeinonsa. 

Lyhyesti ja yksinkertaistaen sanottuna, jos hyökkääjä on aseistettu, isompi ja vahvempi sekä taidollisesti taitavampi kuin puolustaja, ja mikäli hyökkääjä pääsee yllättämään puolustajan, puolustaja voi käyttää kovempia voimakeinoja kuin jos puntit olisivat toisin päin. 

 

Oikeushyvät

Oikeushyvät ovat lailla suojattuja etuja tai asioita, joiden rikkominen on määritelty rangaistavaksi. Oikeushyvät jaotellaan henkilöllisiin ja yhteisöllisiin oikeushyviin. Henkilöllisiä oikeushyviä ovat esimerkiksi henki, terveys, seksuaalinen koskemattomuus, kotirauha ja omaisuus. Yhteisöllisiä oikeushyviä ovat esimerkiksi yleinen järjestys, liikenneturvallisuus ja ympäristö. Aikaisemmin laissa on tyhjentävä lista hätävarjelulla suojeltavista oikeushyvistä, mutta nykyään kaikki oikeushyvät kuuluvat hätävarjelun piiriin. Esimerkiksi vanhan lain aikaan kunniaa ei voinut suojella hätävarjelulla, mutta nykyään tällaista rajoitusta ei ole. Tästä palataankin suhteellisuuteen ja kohtuullisuuteen.

On selvää, että henkeä uhkaavaa hyökkäystä vastaan voi käyttää varsin koviakin puolustuskeinoja, erityisesti jos hyökkäys on uskottava (eli vertailussa hyökkääjän vs puolustajan henkilö voidaan todeta, että voimasuhteissa ei ole suurta epäsuhtaa puolustajan eduksi). Myös esimerkiksi terveys, henkilökohtainen vapaus ja seksuaalinen koskemattomuus ovat luonteeltaan sellaisia oikeushyviä, joiden puolustamiseksi voidaan käyttää melko ankariakin toimia. Sen sijaan esimerkiksi kunniaa puolustaakseen ei voi turvautua kovin ankariin keinoihin, vaikka kunnia onkin oikeushyvä ja näin ollen sitä voidaan puolustaa hätävarjelun keinoin. On kuitenkin vaikeaa keksiä, minkälainen hätävarjeluteko olisi oikeutettu kunnian puolustamisessa. 

Suojeltavat henkilöt

On hyvä huomata, että laissa ei edellytetä että oikeudenloukkaus olisi kohdistumassa puolustajaan itseensä, vaan laissa puhutaan ainoastaan oikeudettomasta hyökkäyksestä. Näin ollen toisen henkilön - jopa täysin tuntemattoman - puolustaminen on mahdollista hätävarjeluun vedoten. Kannattaa kuitenkin huomata, että jos puuttuu sivullisena johonkin tilanteeseen, kannattaa olla varma tilanteen laadusta ennen kuin menee iskemään lusikkansa soppaan. Tilanne saattaa olla jotain ihan muuta kuin miltä se ensisilmäykseltä vaikuttaa; esimerkiksi saattaa tulla tietämättään puuttuneeksi siviilipukuisen poliisin virkatoimeen. Amerikkalaisilla on sanonta tähänkin: "If you have to fight, be sure that you are right". 

Kolmannen henkilön puolustamisessa on riskinä myös se, että suojeltavaksi aiottu henkilö kääntyykin suojelijaa vastaan. Esimerkiksi parisuhdekriisiä selvittelevän pariskunnan vastaanottava osapuoli saattaa kokea lojaaliutta kumppaniaan kohtaan, tai yksinkertaisesti pelätä tätä niiin paljon että kääntyy auttajaansa vastaan. Myös kavereiden välinen rehellinen tappelu saattaa muuttaa luonnettaan, jos väliin tulee tuntematon henkilö säätämään.

Kolmatta osapuolta puolustaessaan kannattaa pyrkiä soittamaan ensin hätänumeroon, ja kertoa paitsi tilanteesta, myös siitä että aikoo tarpeen vaatiessa mennä suojelemaan hätää kärsivää henkilöä. Tässä yhteydessä on hyvä kertoa myös, että on varustautunut luvallisella kaasusumuttimella, jotta asia ei tule paikalle saapuvalle poliisipartiolle yllätyksenä.

Häkepäivystäjälle kannattaa antaa tiedoksi tekijän tuntomerkkien lisäksi myös omat tuntomerkkinsä, jotta partio tietää, kuka on alkuperäinen hyökkääjä ja kuka apuun tullut sivullinen. Erityisesti sellaiset tuntomerkit ovat eduksi, joiden avulla partio pystyy välittömästi erottamaan, kuka on kuka. Tilanteessa ei ole paljoa etua siitä, että kertoo omiksi tuntomerkeikseen mustan takin ja farkut, jos tekijä on pukeutunut samalla tavalla, mutta jos tekijälllä on pitkä tukka ja auttaja on kalju, kyseessä on tuntomerkki jolla partio pystyy nopeasti päättelemään, kumpi on kumpi. 

Hätävarjelun liioittelu

Vaikka hätävarjelutilanne on luultavasti nopea ja stressaava, laki edellyttää puolustajalta melkoista kylmäpäisyyttä puolustustekojen oikein mitoittamisessa. Kaasusumutin on kuitenkin puolustajan kannalta myös tältä kantilta tarkasteltuna varsin hyvä väline, koska se ei lähtökohtaisesti aiheuta kohteelleen vammoja. Puolustustoimien oikein mitoittaminen on näin ollen paljon helpompi perustella kuin monen muun välineen käyttäminen - jopa paljailla käsillä on helpompi aiheuttaa kohteelle vammoja kuin kaasusumuttimella. 

Voi kuitenkin käydä myös niin, että myös puolustajaa eli alkuperäisen hyökkäyksen uhria epäillään pahoinpitelystä. On luultavaa, että ainakin alkuvaiheessa puolustautuja kirjataan rikosilmoitukseen rikoksesta epäillyn asemaan, ellei paikalla olleelle poliisipartiolle ole täysin selvää, että toinen pelkästään puolusti itseään. Jos kyseessä on sana sanaa vastaan -tilanne, on todennäköistä että partio kirjaa molemmat osapuolet rikoksesta epäillyksi. Sen sijaan jos tapauksella on ulkopuolisia todistajia tai tilanteesta on saatavilla videotallenne joka todistaa selkeästi, että toinen osapuoli ainoastaan puolustautui, on partion helppo päätellä tapahtumien kulku jo paikan päällä. Tämän takia on tärkeää, että puolustautuja yrittää kiinnittää sivullisten huomiota tilanteeseen jo ennen kuin itse ryhtyy puolustustoimiin - mikäli tämä on esimerkiksi tilanteen äkillisyys huomioon ottaen mahdollista.

Vaikka olisi selvää, että toinen osapuoli vain puolustautui oikeudetonta hyökkäystä vastaan, saattaa puolustaja joutua siitä huolimatta syytteeseen, mikäli tilanteessa on esimerkiksi käytetty ylimitoitettuja voimakeinoja, tai hätävarjelua on jatkettu senkin jälkeen kun hyökkäys on loppunut, kuten kävi tekstin alussa mainitussa Lempäälän tapauksessa. Tällöin on kuitenkin mahdollista, että tuomiota määrättäessä käytetään hätävarjelun liioittelu -perustetta rangaistuksen lieventämiseen. Hätävarjelun liitoittelu ei siis ole rikosnimike, vaan anteeksiantoperuste jonka perusteella esimerkiksi pahoinpitelystä voi saada lievemmän tuomion kuin mitä siitä normaalisti saisi - tai voidaan jättää kokonaan tuomitsematta.  

Harjoittelu

- esim mielikuvaharjottelu erilaisilla skenaarioilla

- perustelemisen tärkeys --> harjoittele purkamaan auki, minkä takia toimit niin kuin toimit (oliko toisin toimimisen mahdollisuutta, miksi lievemmät keinot eivät olleet mahdollisia, miksi koit että kysessä oli hätävarjelutilanne, jne)

Hätävarjelu

- en ole lainoppinut

- mitä se on (oikeushyvät ym, lainaus laista)

- myös kolmannen henkilön suojaaminen

- ajallinen ulottuvuus

- suhteellisuus

- kohtuullisuus

- huolellinen mies

- auttamisvelvollisuus

lakiasiat (hätävarjelu, auttamisvelvollisuus jos saattaa toisen hädänalaiseen tilaan)

- kolmannen henkilön suojaaminen (if you have to fight, make sure that you are right)

- sudenkuopat

* ajallinen ulottuvuus

* intressivertailu --> suhteellisuus, kohtuullisuus

* perustelemisen tärkeys --> harjoittele purkamaan auki, minkä takia toimit niin kuin toimit (oliko toisin toimimisen mahdollisuutta, miksi lievemmät keinot eivät olleet mahdollisia, miksi koit että kysessä oli hätävarjelutilanne, jne)

Hätävarjelu laissa:

Rikoslain 4 luvun 4 § hätävarjelusta kuuluu

Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

Puolustettavia oikeushyviä ei ole rajattu, mutta suhteellisuus, kohtuus jne ovat toki aina arvioitavia seikkoja.

http://www.heikniemi.fi/kirj/jur/rikos/hatavarjelu.html

KÄYTETTY: OC-sumuttimen käyttöopas, osa 6

OC:n käyttämisen taktiikkaa

Vanha sanonta neuvoo, että jos et uskalla mennä jonnekin ilman asetta, ei sinne kannata mennä aseen kanssakaan. Vaarallisten tilanteiden välttäminen onkin parasta itsepuolustusta, mutta aina välttäminen ei ole mahdollista. Tällöin välinettä kannattaa käyttää siten, että omat mahdollisuudet selvitä tilanteesta sekä fyysisesti että lainopillisesti ovat mahdollisimman suuret.

Tässä tekstissä lähtöajatus on, että puolustaja puolustautuu pahoinpitelyä, ryöstöä tai jotain vastaavaa nk katuhyökkäystä vastaan; OC-sumuttimella on monia muitakin mahdollisia käyttötilanteita joissa näitä vinkkejä voi käyttää soveltuvin osin.

Tilanteiden välttäminen

Vaaratilanteiden ennakointi ja välttäminen on tärkeää paitsi itsepuolustuksen, myös kokonaisturvallisuuden kannalta laajemminkin. Tilanteiden välttäminen on lähtökohtaisesti turvallisempaa kuin niistä selviäminen kuivin jaloin. Esimerkiksi voidaan sanoa, että taitava autonkuljettaja selviää ehjin nahoin tilanteista joihin hyvä kuljettaja ei edes joudu. Tilanteiden välttäminen vaatii ennakointi- ja havainnointikykyä, mistä puhutaan lisää tämän kirjoitussarjan yhdeksännessä osassa. 

Hyvänä ohjenuorana tilanteiden välttämisessä joka tapauksessa pätee tunnetun asekouluttaja John Farnamin mukaan nimetty Farnamin laki: "Älä mene typeriin paikkoihin, typerinä aikoina, typerien ihmisten kanssa, ja tee typeriä asioita". Toki voidaan aina sanoa, että "minulla on oikeus". Varmasti näin onkin, ja jotkut päättävät tietoisesti olla rajoittamatta omaa liikkumistaan tai vaikkapa pukeutumistaan sen takia, että näin toimimalla nämä henkilöt mielestään alistuisivat rajoittamaan omaa elämäänsä lain rikkojien edessä. Periaatteet ovat toki kunnioitettavia, mutta niistä liian tiukasti pitämällä saattaa hankaloittaa omaa elämäänsä tarpeettomasti. Jokainen tehnee itse omat valintansa. 

Käyttämisen taktiikkaa

Taktiikasta puhuttaessa tulee muistaa pari tärkeää seikkaa. Ensimmäinen on, että taktiikka ei ole tiedettä, vaan se on taidetta. Tällä tarkoitetaan sitä, että useinkaan ei ole yhtä absoluuttisesti parasta tapaa tehdä asioita, vaan tilanteissa on usein paljon muuttujia jotka vaikuttavat siihen, mikä toimintatapa on hyvä. Osa näistä muuttujista liittyy suorittajaan itseensä, esimerkiksi siihen mikä toiminta tulee luontevasti. Oikea-aikainen ja päättäväinen toiminta onkin usein tärkeämpää kuin parhaan mahdollisen toimintatavan miettiminen. 

Toinen oleellinen seikka on, että taktiikassa on harvoin absoluuttisia totuuksia. Jos joku kouluttaja tai muu auktoriteetti käyttää paljon ilmauksia "ei koskaan" tai "aina", kannattaa tällaisen kouluttajan opetuksiin suhtautua terveellä kriittisyydellä ja pohtia, onko tämä kouluttaja miettinyt kaikkia mahdollisia muuttujia, tai tietääkö hän ylipäätään kouluttamastaan asiasta niin paljon kuin antaa ymmärtää. Voidaankin sanoa, että taktiikassa ei ole kiveen hakattuja totuuksia, vaan nyrkkisääntöjä.

Sumuttimen käyttämisessä varmaankin tärkein nyrkkisääntö on, että sumutinta pyritään käyttämään yllättäen siten, että vastapuoli ei osaa varautua sumuttimen käyttöön. Sumutinta on hyvä kantaa siten, että sen saa helposti ja huomaamattomasti esiin vaaran uhatessa - vielä parempi on, jos sumutin on osattu ottaa valmiiksi käteen ennen tilanteen eskaloitumista. 

Jos tilanne näyttää uhkaavalta, hyökkääjään kannattaa luonnollisesti pitää etäisyyttä vaikka sumutinta ei olisi mukana, jolloin hyökkääjän on ensin tultava lähelle ennen hyökkäysetäisyydelle pääsemistään. Jos puolustautujalla on kaasusumutin, voidaan hyökkäys torjua jo matkan päästä, ennen kuin hyökkääjä pääsee lyöntietäisyyden päähän. Etäisyyden pitämistä helpottaa, jos puolustautuja pystyy sijoittumaan siten, että hänen itsensä ja hyökkääjän väliin jää jokin este joka vähintään hidastaa hyökkääjää. Kaupunkiympäristössä esimerkiksi kadun varteen pysäköidyt autot ovat erinomaisia hidasteita, joiden yli puolustaja voi kuitenkin käyttää kaasusumutinta.

Etäisyyden pitäminen on järkevää myös siksi, että sumutin saattaa toimia pienellä viiveellä, ja on toki myös mahdollista että sumuttimella ei saada lainkaan haluttua vaikutusta. Jos hyökkääjään on saatu pidettyä etäisyyttä, on puolustajalla paremmin aikaa reagoida ja käyttää vaihtoehtoisia puolustautumiskeinoja. Toki myös pakeneminen on sitä helpompaa, mitä enemmän välimatkaa puolustautujalla ja hyökkääjällä on. 

Aikaisemmassa oppaan osassa puhuttiin tuulen vaikutuksesta OC-sumuttimen käyttöön. Tuulta voidaan käyttää myös puolustajan eduksi, lisäämään sumuttimen kantamaa. Tuuli on kuitenkin oikullinen ystävä, ja sen tarkka käyttäminen voi olla hyvin vaikeaa. Lisäksi puolustajan kannattaa huomioida myös oikeusprosessista kuivin jaloin selviäminen: mitä pidempi etäisyys puolustajan ja hyökkääjän välillä on, sitä vaikeampaa on osoittaa että kyseessä oli hätävarjelutilanne ja että sumuttimen käyttäminen oli ylipäätään OK. Joissakin tilanteissa hyökkääjän sumuttaminen myös pidemmältä matkalta lienee täysin puolustettavaa; esim jos puolustaja on aluksi päässyt karkuun mutta esimerkiksi loukannut jalkansa eikä pysty enää juoksemaan, mutta hyökkääjä on edelleen perässä. Tällöinkin myötätuuleen sumuttamisessa kannattaa käyttää harkintaa, ja pitää huolta siitä että mikäli kaukoaltistus ei vie hyökkääjän hyökkäyshaluja, purkkiin jää vielä riittävästi ainetta lähempää tapahtuvaan käyttöön, jolla ainetta saadaan suurella varmuudella hyökkääjän kasvoille.

Sumutinta voidaan käyttää myös toisella tavalla sen tehokkaan kantaman ulkopuolelle: perääntyvä puolustaja voi jättää peräänsä OC-pilven, jonka läpi hyökkääjän on kuljettava. Tämä edellyttää tuulettomia olosuhteita ja sitä, että hyökkääjän on kuljettava oviaukon tai vastaavan kapeikon läpi. Lisäksi sumuttimen on oltava tyypiltään kartio tai sumu; esimerkiksi juova lentää liian pistemäisenä jättääkseen ilmaan riittävää määrää ainetta tällä tavalla käytettäväksi. 

Jos kadulla joutuu suunnitelmallisen hyökkäyksen kohteeksi, on suuri riski että hyökkääjiä on useampia. Sumutin toimii hyvin myös useampaa hyökkääjää vastaan, erityisesti jos purkki on sen verran iso että sillä voidaan sumuttaa useampia hyökkääjiä: jos hyökkääjät ovat lähekkäin, ilmaan piirretään kaari tai viiva hyökkääjien kasvojen ylitse, jolloin on mahdollista saada sumutettua useampi hyökkääjä pois pelistä saman tien. Ja vaikka sumutin tyhjenisi jo ensimmäiseen hyökkääjään, on tämä kuitenkin poissa pelistä ja hyökkääjät mahdollisesti luopuvat hyökkäyksestä, kun huomaavat että puolustaja ei olekaan niin helppo kohde kuin miltä näytti. Hyvällä tuurilla hyökkääjät eivät ehdi tajuta, minkä takia ensimmäinen hyökkääjä putosi pelistä pois, tai he ovat niin keskittyneet omaan suunnitelmaansa että eivät ehdi alkaa pohtia muita asioita. Mikäli näin käy, puolustaja voi käyttää sumutinta yllättävästi myös seuraaviin hyökkääjiin. Jos taas hyökkääjät huomaavat sumuttimen, yllätyksen suoma etu on menetetty mutta toisaalta hyökkääjien on hidastettava ja mietittävä uutta suunnitelmaa - tätä kutsutaan OODA-silmukan rikkomiseksi; mutta tämän aiheen käsittely vaatii oman tekstinsä. Hyökkääjien epäröinti taas antaa puolustajalle mahdollisuuden päästä pakoon. 

Maahan joutuminen on tositilanteessa hyvin vaarallista, mm siksi että maasta käsin puolustautuminen on vaikeaa, maassa makaaminen vaikeuttaa pakenemista ja maassa makaavaa on helppo esimerkiksi potkia päähän. Lisäksi maasta käsin on vaikeaa suorittaa tehokkaita lyöntejä tai potkuja. Onneksi OC-sumuttimen käyttäminen maasta käsin ei ole erityisen vaikeaa, kunhan vaan sumuttimen saa käsiinsä. Maassa makaava joutuu sumuttamaan yläviistoon, jolloin riskinä on että OC:ta roiskuu myös puolustautujan päälle; erityisesti jos hyökkääjä on suoraan puolustautujan yläpuolella. Parasta olisi, jos puolustautuja pystyy kääntymään siten, että hyökkääjä joutuu hyökkäämään puolustautujan jalkojen ohi - tämä on muutenkin maassa puolustautumisen peruspuolustautumisasento mistä mm. hyökkääjää voidaan pitää loitolla potkimalla tätä sääriin. Myös sumuttimen käyttäminen on riskittömämpää, koska riski saada ainetta omille kasvoille on tällä tavalla pienempi. 

Kun puolustautuja päättää käytää sumutinta, voi olla järkevää pidättää hengitystä siltä varalta puolustaja että saa itse osansa sumuttimesta. Tämä on tärkeää etenkin jos sumutinta joudutaan käyttämään vastatuuleen tai niin lähietäisyydeltä että aine saattaa roiskua osumasta hyökkääjään. Silmien sulkeminen voisi vähentää riskiä saada ainetta silmiin, mutta silmien sulkemista ei voi lähtökohtaisesti suositella kun ollaan väkivaltaisen hyökkäyksen kohteena. Kuitenkin jo tietoisuus siitä, että on käyttänyt OC:ta ja saattaa saada siitä itsekin oireita, sekä aineen vaikutusten tunteminen vähentävät oireiden tehoa koska niihin osataan varautua etukäteen. Myös tietoisuus siitä, että kivusta huolimatta aine ei aiheuta vammoja, helpottaa puolustautujan tuskaa.

- käytetään yllättäen

- voidaan jättää OC-pilvi suojaamaan perääntymistä

- tuulta voidaan käyttää hyvöksi lisäämään kantamaa (voi olla vaikeaa onnistua)

- este hyökkääjän ja itsen välissä, käyttö esteen yli (esim fillariparkki, pysäköity auto, raollaan oleva ovi --> pitää kuitenkin olla käytön edellytykset)

- käytön jälkeen varaudutaan siihen että ei tehoa (otetaan etäisyyttä, varaudutaan puolustautumaan muulla tavalla)

- varotaan omaa altistumista

- voi suojautua itse esim peittämällä kasvot tai vähintään pidättämällä hengitystä

- jos joudutaan maahan, voidaan kaasuttaa päälle tulevaa hyökkääjää mutta mieluiten siten että ei itse joudu pilveen

- useaa hyökkääjää vastaan voidaan useampi kaasuttaa kerralla piirtämällä kaari hyökkääjien naamojen yli

- jos et uskalla mennä jonnekin ilman asetta, ei sinne kannata mennä myöskään aseen kanssa

- Farnamin laki: "älä mene typeriin paikkoihin, typerinä aikoina, typerien ihmisten kanssa, ja tee typeriä asioita" (John Farnam)

- valaisin aina mukana; vähintään tarvitaan tilanteen tunnistamiseen ja ennakolta välttämiseen; on toki muutenkin monta kertaa hyödyllinen. 

- 

KÄYTETTY: OC-sumuttimen käyttöopas, osa 5

OC-sumuttimen käyttäminen

Kaasusumuttimen käyttäminen ei ole vaikeaa, mutta siinäkin on jonkin verran tietämistä.

Ylläpito

Kun uuden sumuttimen ottaa käyttöön, tulisi sen toimiminen tarkastaa tekemällä hyvin lyhyt koesumutus. Tämän toimenpiteen tarkoituksena on varmistaa, että sumutin ylipäätään toimii, eikä esimerkiksi sen suutin ole tukossa. Koesumutuksen voi tehdä aika ajoin välineen toimimisen varmistamiseksi, kuitenkin muistaen että jokainen koesumutus vähentää sumuttimen sisältöä tositilannetta ajatellen.

Sumutinta tulisi myös aika ajoin ravistaa voimakkaasti muutaman sekunnin ajan. Tämän ravistamisen tarkoitusena on varmistaa, että OC-partikkelit eivät ole erottuneet kantoaineesta esimerkiksi pitkän säilytyksen aikana. Jos OC-hiukkaset ovat valuneet purkin pohjalle ja sumuttaessa ilmoille lentää lähinnä kantoainetta, ei sillä saada haluttua vaikutusta kohdehenkilöön. Ravistamista ei tule tehdä juuri ennen itsepuolustustilannetta, vaan esimerkiksi otettaessa purkki säilytyspaikastaan kantoon, eikä ravistamista tarvitse tehdä joka päivä, mutta esimerkiksi kerran viikossa ei ole liikaa. 

Sumuttimessa on viimeinen käyttöpäivä-merkintä. Se on aika, johon asti sumuttimen toiminta on taattu (niin pitkälle kuin mekaanisen laitteen toimintaa ylipäätään voi taata). Sumutin saattaa toimia pitkäänkin vielä viimeisen käyttöpäivän jälkeen - samalla tavalla kuin ruoka saattaa säilyä viimeistä käyttöpäivää pidempään - mutta on kuitenkin suositeltavaa vaihtaa purkki uuteen viimeiseen käyttöpäivään mennessä. Vanhan purkin voi käyttää harjoitteluun.

Samalla kun purkkia ravistetaan, kannattaa viimeisen käyttöpäivän lisäksi tarkastaa purkin kunto muutenkin. Jos siinä on lommoja, suuttimen muoviosat ovat kolhiintuneet tai näyttävät vaurioituneilta, ja varsinkin jos näyttää siltä että purkista on vuotanut jotain ulos, purkki kannattaa välittömästi vaihtaa. Vaurioitunut sumutin ei välttämättä toimi, kun sitä tarvittaisiin, ja pikku hiljaa vuotanut sumutin saattaa olla tyhjä tosipaikan tullen. Ja hyviä harjoitussumuttimia toki tarvitaan aina...

Peruskäyttö

Käyttäjän tulee tietää kantamansa sumuttimen sumutinmuoto sekä tehokas käyttöetäisyys. On hyvä myös tietää, paljonko tavaraa purkkiin mahtuu, ts kuinka pitkään sumuttimella voi sumuttaa ennen kuin se on tyhjä. Jotkut valmistajat valmistavat harjoitussumuttimia, jotka vastaavat täysin varsinaista "kovaa" sumutinta, mutta jos tällaista ei ole saatavilla, voi olla harkitsemisen arvoista uhrata yksi sumutin näiden perusasioiden selvittämiseen; samalla sumutinluvalla voi ostaa uuden sumuttimen edellisen tilalle. 

Nyrkkisääntönä voi sanoa, että pienissäkin sumuttimissa käyttöetäisyys on pari-kolme metriä, ja keskikokoisissa MK 3 - MK 4 -kokoisissa sumuttimissa ehkä hieman pidempi, mutta purkin koko ei kuitenkaan ole kovin määräävä tekijä käyttöetäisyyden suhteen; sumutinmuoto on tässä mielessä tärkeämpi asia: Kuten aikaisemmin todettu, juovan kantama on parempi kuin esimerkiksi kartiolla. 

Sumuttimella tähdätään lähtökohtaisesti kohdehenkilöä kasvoihin, ja hyvän osuman takaamiseksi kannattaa tehdä jonkinlaista pientä liikettä, jolla sumutus saadaan leviämään hieman laajemmalle alueelle; esim O- tai Z-kirjaimen muotoinen liike parantaa todennäköisyyttä, että ainetta osuu kohteen silmille. Tämä sumutuskuvio ei ole kovin oleellinen asia käytettäessä esimerkiksi kartiosumua joka muutenkin levittää aineen laajemmalle, mutta juovassa aine tulee niin pistemäisenä, että silmiin osumista kannattaa helpottaa tällä tavalla.

Koska sumuttimen käyttäminen ei vaadi voimaa eikä kovin paljoa koordinaatotakaan (erityisesti ainetta laajalle levittävissä sumutinmuodoissa), sumutinta voi käyttää kummalla kädellä tahansa. Ensisijainen käyttökäsi voikin siis määräytyä esimerkiksi sen mukaan, missä sumutinta aikoo kantaa - välinettä tulee pyrkiä kantamaan siten, että sen saa suoraan käyttövalmiiksi siihen käteen, jolla välinettä aiotaan käyttää. 

Joissakin oppaissa neuvotaan pitämään sumutinta kahdella kädellä, pistooliammunnan ampuma-asentoa muistuttavassa asennossa. Tässä asennossa on etuna se, että asento on tukevampi eivätkä kädet ala yhtä helposti tärisemään edes kovassa stressissä. Lisäksi asento on tuttu ainakin asetta kantaville käyttäjille. Mielestäni kuitenkin sumutinta kannattaa opetella käyttämään yhdellä kädellä, koska välineen käyttöetäisyys on verrattain lyhyt. Tällöin toinen käsi jää vapaaksi esimerkiksi torjumaan hyökkäystä, mikäli sumutin ei pysäytä hyökkäystä välittömästi. Lisäksi väline on niin kevyt, eikä sen käyttäminen aiheuta rekyyliä jonka hallitsemisessa tukikäsi olisi tarpeen, joten tukikäsi kannattaa pitää vapaana muita tehtäviä varten. Tämä korostuu erityisesti pimellä, jolloin toinen käsi on hyvä jättää valaisimen käsittelyyn - jollainen toki jokaisella OC:ta kantavalla henkilöllä on joka tapauksessa mukanaan.

Koska sumutinta vastaan voi ainakin osittain suojautua kääntämällä kasvot poispäin tai peittämällä ne, sumutinta tulee käyttää yllätyksellisesti jotta kohteelle ei anneta mahdollisuutta suojautua. Samoin, jos kohteella on silmälasit tai aurinkolasit, voi suoran osuman saaminen silmiin olla haastavaa. Mitä leviävämpi sumutinmuoto on käytössä, sitä todennäköisemmin ainetta päätyy silmiin myös lasien taakse. Aineen päätyminen silmiin ei ole ehdoton välttämättömyys, mutta se nopeuttaa ja tehostaa välineen vaikutusta - tosin jos käytetään lupavapaata turvasumutinta, tehovaikutus saadaan nimenomaan silmiin tulevalla osumalla. 

Jos kasvoille saadaan hyvä osuma, ei sumuttamista kannata jatkaa. Silmiin ja limakalvoille joutunut aine alkaa vaikuttamaan riippumatta altistuksen määrästä - toki edellyttäen että purkkia on aika ajoin ravisteltu niin, että vaikuttava aine on sekoittunut tasaisesti kantoaineen sekaan. Kaikki ylimääräinen aine joka tapauksessa lisää riskiä saada ainetta käyttäjän itsensä päälle, tai että ulkopuoliset altistuvat aineelle, ja erityisesti sisätiloissa lisää tilojen siivoamisen tarvetta. Lisäksi on otettava huomioon mahdollisuus, että hyökkääjiä on useampia, jolloin on aina eduksi, mikäli sumuttimesta riittää myös kaverille. Toisaalta, jos stressitilanteessa suihkuttaa koko purkin kerralla hyökkääjän päälle, ei siitä aiheudu esimerkiksi vakavampia vammoja hyökkääjälle, joten sitä ei voitane pitää hätävarjelun liioitteluna, mikäli sumuttimen käyttäminen sinänsä on kyseisessä tilanteessa OK.

Kuten aikaisemmin on todettu, OC saattaa vaikuttaa pienellä viiveellä, sen vaikutus saattaa olla odotettua lievempi tai se ei välttämättä toimi kohdehenkilöön lainkaan. Tämän takia takataskussa pitää aina olla varasuunnitelma, ja välittömästi sumuttimen käyttämisen jälkeen pitää olla varautunut toteuttamaan sitä. Jos sumutinta on käyttänyt vahvemmalla kädellä, sumutin kannattaa siirtää tukikäteen tai esimerkiksi taskuun, siltä varalta että hyökkääjä jatkaa hyökkäystään ja sitä vastaan joudutaan puolustautumaan. Myös etäisyyden ottaminen on järkevää, samoin kannattaa pyrkiä sijoittumaan siten että itsen ja hyökkääjän väliin jää jokin este hidastamaan hyökkäystä - mikäli tätä ei ole tehnyt jo ennen sumuttimen käyttöä. 

Olosuhteiden vaikutus

Sumutin on jossain määrin altis olosuhteiden vaikutukselle, lähinnä tuulelle. Kuten aikaisemmin on todettu, toiset sumutinmuodot ovat toisia tuuliherkempiä. Juovaa voi parhaiten käyttää myös pienellä tuulella, mutta sekään ei ole immuuni tuulen vaikutuksille; erityisesti mitä pidemmällä matkalla sumutinta käytetään. Olen aikaisemmin kertonut, miten sumutin vahingossa parinkymmenen metrin päässä kävelleen seurueen, kun tuulenpuuska vei sumuttamani OC:n mennessään. Tilanne on erityisen ikävä silloin, jos epähuomiossa sattuu sumuttamaan vastatuuleen - edes vastatuuleen pissaaminen ei aiheuta yhtä epämiellyttäviä seurauksia.

Myös lämpötila vaikuttaa jonkin verran sumuttimen toimintaan, mutta ei kovin paljoa: välineen vaikutus saavutetaan etupäässä silloin, kun OC:ta päätyy kohteen silmiin ja ylähengitysteihin. Jos tämän lisäksi ainetta päätyy paljaalle iholle, se aiheuttaa polttavaa tunnetta joka ei yksinään juurikaan vaikuta kohteen toimintakykyyn, mutta yhdistettynä silmä- ja ylähengitystiealtistukseen, ihoaltistus toki lisää kohdehenkilön tuskaa. Paras lisäefekti saadaan kuumalla ilmalla, kun ihohuokoset ovat auki ja iho kostean hikinen; tällöin myös ihoa on eniten paljaana. Pakkasella ihohuokoset ovat supistuneet kiinni sen lisäksi, että ihoa on ylipäätään vain vähän paljaana. Mutta joka tapauksessa tämä ihoaltistus on merkitykseltään melko marginaalinen. 

KÄYTETTY: OC-sumuttimen käyttöopas, osa 4

Sumuttimen kantaminen

Vaikka sumutinlupa on plakkarissa, ei sumutinta saa kantaa missä tahansa. 

Kielletyt paikat

Kokoontumislaissa todetaan: "Yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa taikka niiden välittömässä läheisyydessä ei saa pitää hallussa ampuma-asetta, räjähdysainetta, teräasetta tai muuta sellaista esinettä tai ainetta, jota on perusteltua aihetta epäillä voitavan käyttää henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen tekemiseen". Kaasusumutin selvästi kuuluu tällaisten kiellettyjen välineiden kategoriaan; aiottiin sillä tehdä henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos tai ei - laki puhuu vain siitä, että välinettä voidaan käyttää tällaisen rikoksen tekemiseen.

Kokoontumislaki määrittelee yleisen kokouksen ja yleisötilaisuuden seuraavasti: "Yleisellä kokouksella tarkoitetaan tässä laissa mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata. Yleisenä kokouksena ei kuitenkaan pidetä sellaista mielenosoitusta, joka on tarkoitettu ainoastaan yksittäisten henkilöiden mielipiteen ilmaisemista varten.

Yleisötilaisuudella tarkoitetaan tässä laissa yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia, joita ei ole pidettävä yleisinä kokouksina. Jos tilaisuuteen osallistuminen edellyttää kutsua tai määrätyn yhteisön jäsenyyttä, sovelletaan siihen tämän lain säännöksiä yleisötilaisuudesta, jollei tilaisuutta osanottajien lukumäärän, tilaisuuden laadun tai muiden erityisten syiden perusteella voida pitää luonteeltaan yksityisenä."

Tulkitsen Kokoontumislakia siten, että yleisötilaisuuksiin, mielenosoituksiin, huvitilaisuuksiin ym ei pidä mennä kaasun kanssa. Myöskään ravintolaan mentäessä ei tule ottaa kaasua mukaan; luultavasti on OK jättää kaasu takin kanssa narikkaan, mutta tässäkin asiassa viimeisen sanan sanoo oikeuslaitos. Sen sijaan lienee täysin OK kulkea esim torin poikki jossa on käynnissä jonkinlainen yleisötilaisuus jos kulkureitti kulkisi muutenkin torin yli, mutta tilaisuuden seuraamaan jääminen lieneekin jo eri asia - oli sitten alkuperäinen tarkoitus jäädä seuraamaan tai ei. Varta vasten edellämainitun torin kautta koukkaaminen ei myöskään välttämättä ole hyväksyttävää. 

Mielenkiintoista on, että esimerkiksi uskonnollisissa tilaisuuksissa saisi ainakin Kokoontumislain puitteissa pitää hallussaan kaasusumutinta: "Tätä lakia ei sovelleta julkisyhteisöjen järjestämiin virallisiin tilaisuuksiin eikä uskonnollisten yhdyskuntien tunnusomaiseen toimintaan kuuluviin tilaisuuksiin, jotka järjestetään julkista uskonnonharjoitusta varten yhdyskunnan omissa tai niitä vastaavissa tiloissa." 

On olemassa paikkoja, joissa erikseen on kielletty tuomasta aseeksi kelpaavia esineitä, tai joissa voidaan suorittaa turvallisuustarkastuksia jonkin muun lain kuin Kokoontumislain perusteella. Tällaisia paikkoja ovat esim oikeustalot ja lentokentät. Nyrkkisääntönä voi pitää, että jos alueelle pääsemiseksi on käytävä turvatarkastuksen läpi, ei sumutinta saa kantaa. Jos syystä tai toisesta menee tällaiselle alueelle sumuttimen kanssa, kannattaa ennen turvatarkastusta kertoa että kantaa luvallista sumutinta ja kysyä, miten sen kanssa tulee menetellä. Oma tulkintani on, että esimerkiksi oikeustalolle voi mennä luvallisen OC-sumuttimen kanssa mutta se pitää luovuttaa turvatarkastukseen; mieluiten niin että kertoo etukäteen kantavansa luvallista sumutinta, ja luovuttavansa sumuttimen turvatarkastukseen käynnin ajaksi. 

Päihtyneenä sumuttimen kantamista ei käsittääkseni ole erikseen kielletty, mutta on sanomattakin selvää että päihtymys heikentää arvostelukykyä, ja humalatila ei ole lieventämis- tai anteeksiantoperuste jos välinettä on jouduttu käyttämään; erityisesti jos käyttäminen ei ole mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Kantamisen taktiikkaa

Hätävarjelussa tarvittaessa käytettävät välineet tulee sijoittaa siten, että ne ovat helposti saatavilla suoraan sillä kädellä, jolla välinettä aiotaan käyttää. Kaasusumuttimen yhtenä etuna on, että sen käyttäminen ei vaadi voimaa eikä kovin paljoa koordinaatiotakaan, joten sitä voidaan periaatteessa käyttää kummalla kädellä tahansa. Joka tapauksessa sumutinta on hyvä pyrkiä kantamaan aina mahdollisimman samassa paikassa ja samalla tavalla - tällä tavalla stressitilanteessa sumuttimen löytäminen on varminta. 

Sumutinta on pyrittävä kantamaan kätkettynä siten, että muut ihmiset eivät huomaa sumutinta. Tämä on tärkeää paitsi sen takia, että ei tule turhaan jatkuvasti poliisin pysäyttämäksi mutta myös siksi, että mikäli sumutinta joudutaan käyttämään hätävarjelutilanteessa, sen olemassaolo tulisi yllätyksenä kohteelle eikä tämä osaisi suojautua ennakolta sumutinta vastaan.

On aina parempi, jos sumutinta (tai mitä tahansa itsepuolustusvälinettä) pystyy kantamaan vaatteiden alla tai taskussa, verrattuna esimerkiksi kassissa kantamiseen. Vaatteiden alla kannettu väline pysyy varmemmin tallessa, koska kantaja tuntee välineen omaa vartaloaan vasten - joskin välineen jatkuvaa koskettelua tulee välttää, sillä tämä saattaa paljastaa ulkopuoliselle tarkkailijalle että henkilö kantaa jotain välinettä, ja missä sitä kannetaan. Taskuvasras ei tosin luultavasti tajua että henkilö koskettelee kaasusumutinta, vaan luultavasti tulkitsee että kyseessä on lompakko tai jokin muu arvokas esine. On hyvä, jos sumuttimelle löytyy jokin juuri sopivan kokoinen tasku, mihin sumutin mahtuu hyvin mutta taskussa ei säilytetä juuri muita tavaroita, jolloin sumuttimelle päästäkseen käyttäjän ei tarvitse tehdä taskun pikainventaariota. On myös mahdollista hankkia sumutin, jossa on valmiina klipsi jonka avulla sumutinta voi kantaa helposti esimerkiksi housunkauluksen sisäpuolella, jolloin sumutinta voi helposti kantaa aina samassa paikassa, riippumatta siitä, minkälaisia taskuja housuissa kulloinkin on.

Erityisesti naisilla saattaa olla houkutus kantaa sumutinta laukussa, sillä naisten vaatteissa on tyypillisesti vähemmän taskuja kuin miesten vaatteissa, naisten vaatteet ovat usein tyköistuvampia joten vaatteiden alle on vaikeampi kätkeä mitään, ja monet naiset kantavat joka tapauksessa käsilaukkua mukanaan. Jos sumuttimelle on vaikeaa löytää hyvää kantopaikkaa vaatteiden alta, niin käsilaukussa tai vastaavassa paikassa kantaminen on toki parempi vaihtoehto kuin sumuttimen jättäminen kokonaan pois. Käsilaukussa tai kassissa kantamisessa on kuitenkin useita huonoja puolia: Kassi saattaa unohtua jonnekin, erityisesti jos puolustautuja joutuu lähtemään äkillisesti pakoon hyökkäyksen alta. Varas saattaa haluta napata nimenomaan laukun, koska siellä on luultavasti lompakko, puhelin ja mahdollisesti muuta arvokasta. Lisäksi sumuttimen kaivaminen kassista on luultavasti huomattavasti hitaampaa kuin vaatteiden alta. Sumuttimen löytämistä voi nopeuttaa kiinnittämällä kassiin sopivaan kohtaan kotelon, jossa kaasusumutin pysyy luotettavasti paikallaan, ja mistä se on helppo ottaa esille.

Jos kokee jonkin tilanteen tai paikan uhkaavaksi, sumuttimen voi myös ottaa valmiiksi käteen ja kantaa sitä käyttövalmiina mutta käden sisälle piilotettuna. Jos sumutin on liian iso käden sisään kätkettäväksi, käden voi laittaa vaikkapa takin etutaskuun tai takin liepeen alle. 

 

Lisäksi kantamisen taktiikkaa / tekniikkaa (esim off body vs on body, aina samassa paikassa, helposti tavoitettavissa, voi ottaa myös käteen valmiiksi, Farnamin laki

OC:n kantaminen

- on-body carry vs off-body carry

- samassa paikassa aina on parempi kantaa

- voi ottaa myös valmiiksi käteen jos siltä tuntuu

- Farnamin laki: "älä mene typeriin paikkoihin, typerinä aikoina, typerien ihmisten kanssa, ja tee typeriä asioita" (John Farnam)

- missä saa / ei saa kantaa (Pylväs vastaus, Kokoontumislaki, Järjestyslaki)

- purkin vaihtaminen; kannattaa säästää vanha purkki (käytettykin), siltä varalta että vaaditaan luovuttamaan vanha purkki pois ennen uuden saamista

KÄYTETTY: OC-sumuttimen käyttöopas, osa 3

OC-sumuttinen hankkiminen ja kantaminen

OC-sumuttimen hankkiminen vaatii kaasusumutinluvan, jota haetaan poliisilta. Luvan voi hakea mistä tahansa poliisilaitokselta, joka myös suorittaa lupaharkinnan. Lupaharkinta kestänee tyypillisesti muutaman viikon, tosin pidemmätkään odotusajat eivät ole ennenkuulumattomia (linkki omaan tapaukseeni).

Sumutinluvan hakeminen

Kaasusumutinlupa haetaan käymällä henkilökohtaisesti poliisilaitoksella. Monilla laitoksilla on tietyt ajat, jolloin aselupa-asioita hoidetaan, jollaiseen ajankohtaan käynti on ajoitettava. Hakijan kannattaa tehdä ajanvaraus netissä, niin välttyy turhalta jonottamiselta. Joissakin laitoksissa voi olla myös sääntö, että aselupa-asioita ei edes käsitellä ilman ajanvarausta. Lupaa haetaan erillisellä lomakkeella, jossa kerrotaan mm perustelut sumuttimen hakemiselle, sekä se, millä tavalla on perehtynyt välineen käyttöön. 

Lupahakemuksessa pitää yksilöidä, minkälaiselle ja kuinka vahvalle aineelle hakee lupaa. Suomessa maksimi sallitty OC-sumuttimen pitoisuus on 5%, joten mikäli hakee OC-sumutinta, lupahakemukseen kannattaa merkitä OC 5%. Tämä määrittelee sumuttimen maksimipitoisuuden; myös alhaisemmalla pitoisuudella olevia aineita voi toki hankkia tällaisella luvalla, mutta jos on etukäteen suunnitellut hankkivansa esimerkiksi 2% pitoisuudella varustetun sumuttimen ja laittaa tämän pitoisuuden lupahakemukseen, ei myöhemmin samalla luvalla voi hankkia suuremmalla pitoisuudella olevaa sumutinta. Myös yhdistelmäsumuttimen hakeminen on mahdollista, jolloin lupaan voi merkitä esim: "yhdistelmäsumutin CS/CN + OC, tai OC 5%". En tiedä, onko tällaisen yhdistelmäluvan läpi meneminen epätodennäköisempää kuin pelkän OC-luvan, mutta joka tapauksessa lupaa hakevalta edelllytetään perehtyneisyyttä sen välineen käyttöön johon on hakemassa lupaa, ja jos hakee lupaa myös yhdistelmäkaasuun, on siihenkin oltava perehtyneisyyttä. Joka tapauksessa, mitä "laajempi" lupa on kyseessä, sitä enemmän se antaa vaihtoehtoja sumutinta hankittaessa. 

Ennen sumutinluvan hakemista, hakijan tulee miettiä, mikä on se konkreettinen syy miksi lupaa haetaan; yleinen "varmuuden vuoksi" ei ole riittävä syy, vaan hakijan riskin joutua oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi täytyy olla objektiivisesti arvioiden koholla. Mainittakoon, että en ole työssäni tekemisissä aselupien harkintaprosessin kanssa, joten minulla ei ole käytännön kokemusta siitä, minkälaisilla perusteilla lupia myönnetään. Seuraavassa olevat omat omia pohdintojani sekä muuten tietooni tulleita tietoja aiheesta.

Työperuste on varmasti helpoin tapa saada sumutinlupa; esimerkiksi jos henkilö työskentelee turvallisuusalalla esimerkiksi ravintolan järjestyksenvalvojana, luvan saamisen pitäisi olla selviö. Vaikka vartiointiliikkeen leivissä työskentelevä vartija käyttäisi työtehtävissä työnantajalta saatua kaasua, voi siitä huolimatta ammatin perusteella saada luvan. Myös taksikuskit, kioskin myyjät ym ammattiryhmät jotka työskentelevät yksin myös ilta- ja yöaikaan ja käsittelevät työssään rahaa, lienevät tyypillisiä luvan saajia, kuten myös esimerkiksi sosiaalialalla työskentelevät henkilöt jotka saattavat saada asiakkaiden vihat päälleen työssä tekemiensä päätösten takia. Käsittääkseni myös työaikojen alkamis- ja päättymisajat ovat sellainen peruste joilla voisi helposti perustella tarvetta sumuttimelle. 

Kaasusumuttimen voi saada myös muilla kuin työperusteilla. Esimerkiksi jos asuu rauhattomalla alueella jossa on objektiivisesti arvioituna kohonnut riski joutua esimerkiksi narkomaanien aggression kohteeksi, voisivat luvan myöntämisen ehdot täyttyä. On kuitenkin huomattava, että pelkkä subjektiivinen turvattomuuden tunne tai pelko eivät täytä luvan myöntämisen edellytyksiä. 

Myös jonkin yksilöidyn henkilön uhkauksien tai väkivallan kohteeksi joutuminen lienee hyvä peruste luvan hakemiselle. Tyypillisisesti tälllaiset tilanteet liittynevät parisuhteeseen ja eroprosessiin - joko omaan tai nykyisen kumppanin eroprosessiin. Toisen ihmisen hampaisiin joutumiseen voi olla monia syitä; kyse voi olla esimerkiksi naapuruusriidasta, oman perheenjäsenen riitaantumisesta toisen henkilön kanssa josta tilanne laajenee käsittämään myös alkuperäiseen riitaan täysin liittymättömiä henkilöitä, tai jopa sellaisten mielipiteiden esittäminen julkisesti - esimerkiksi nettikesteluissa tai blogilla - joista joku ei pidä. On kuitenkin huomattava, että luvan saamisen edellytyksenä ei ole jo tapahtunut hyökkäys tai uhkatilanne; riittää että tällainen uhka on objektiivisesti arvioiden koholla. Toki on selvää, että jos jokin uhkatilanne on jo sattunut ja erityisesti jos siitä on tehty rikosilmoitus tai poliisin rekistereistä löytyy jokin muu merkintä, se helpottaa luvan tarpeen perustelemista. 

Sumuttimen hankkiminen

Kun sumutinlupa on toivottavasti saatu, on aika hankkia itse sumutin. Kokonaisuutena sumuttimen hankintaan kannattaa budjetoida noin satanen: sumutinlupa maksaa 35 euroa, itse sumuttimet maksavat tyypillisesti vajaasta 30 eurosta reiluun 40 euroon (+toimituskulut; sumuttimen voi hankkia myös nettikaupasta), ja harjoitussumuttimet maksavat tyypillisesti vajaan kympin (harjoittelua käsitellään myöhemmin erillisessä kirjoituksessa, mutta lyhyesti sanottuna jos käyttäjällä ei ole kokemusta sumuttimien käyttämisestä, sitä tulisi harjoitella harjoitussumuttimen avulla). Lisäksi, jos haluat hankkia sumuttimelle jonkin kantokotelon, pehmeät cordura-kotelot maksavat noin kympistä ylöspäin valmistajasta riippuen. Sumutin ei kuitenkaan välttämättä vaadi mitään erillistä kantokoteloa; riippuu paljon esimerkiksi siitä, minkälaisissa vaatteissa sumutinta kannetaan.

Sumuttimia myyvät aseliikkeet sekä turvallisuusalan varusteita myyvät liikkeet. Jos olet epävarma siitä, minkälaisen sumuttimen olet hankkimassa, kannattaa vierailla mieluiten sellaisessa liikkeessä joka edustaa useita valmistajia, niin sinulle ei pakkomyydä tietyn valmistajan tuotetta. Jos tiedät mitä haluat, sumuttimen voi hankkia helposti myös nettikaupasta. 

On hyvä huomata, että sumutinluvassa määritellään sumuttimen maksimi OC-pitoisuus, mutta SHU-lukua ei määritellä missään. Tämän suhteen ostajalla on vapaat kädet, kunhan hankkii Suomessa käyttöön hyväksyttyä ainetta. Kun sumutin hankitaan asiallisesta liikkeestä, ei tästäkään tarvitse kantaa huolta.

Kaasusumuttimen hankkimiseen ei tarvita erillistä lupaa, vaan sumuttimet hankitaan sumutinluvalla. Kaasusumutinlupaan merkitään, montako sumutinta kyseisellä luvalla saa pitää kerralla hallussaan. Jos sumutin joudutaan vaihtamaan esimerkiksi sumuttimen käyttöajan umpeutumisen takia tai siksi, että sumutinta on jouduttu käyttämään, kannattaa vanha purkki säilyttää siltä varalta, että vanha purkki pitää luovuttaa pois. 

Sumuttimen hankkiminen epävirallisia reittejä

Jos sumutinlupaa ei ole hankittuna (joko siksi että hakemukseen tuli kielteinen päätös, tai lupaa ei ole syystä tai toisesta edes yritetty hankkia), saattaa tulla mieleen hankkia nk Viron kaasu. Vaikka onkin totta, että laiton kaasu on käytettäessä parempi kuin esimerkiksi laiton teräase, kannattaa kuitenkin asiaa harkita vielä. Vaikka kaasusumuttimia saa esimerkiksi Tallinnasta edullisesti ja niitä suorastaan tyrkytetään suomalaisille turisteille, ei käyttäjällä kuitenkaan ole varmuutta siitä, mitä tavaraa purkissa on. Yleisimmin vastaan tulevat KO Pepffer gas ja NATO gas ovat luultavasti toimivia, mutta ulkomailta hankittaessa saattaa tulla hankkineeksi esimerkiksi tarpeettoman tyjyä kaasua, joka saattaa aiheuttaa kohteelle vammoja, mitkä tuovat käyttötilanteessa lisää syytteitä tällaisen laittoman kaasun kantamiselle. 

Jos sumutinluvan esteenä on se, että sumuttimelle ei ole mitään yksilöityä tarvetta vaan se haluttaisiin hankkia vain varmuuden vuoksi, kannattaa harkita lupavapaan turvasumuttimen hankkimista. Niitä on monia erillaisia, ja vaikka minulla ei olekaan käytännön kokemuksia turvasumuttimista, olen ymmärtänyt että vaikka menthol-pohjaiset sumuttimet eivät ole yhtä tehokkaita kuin OC-sumuttimet, niilläkin voi saada hyökkääjän pysäytettyä tehokkaasti mikäli ainetta saadaan suihkutettua hyökkääjän silmiin; menthol ei toimi esimerkiksi limakalvoille joutuessaan.

Jokainen tekee omat päätöksensä, ja vastaa niistä itse. Ennen laittoman kaasun hankkimista kannattaa kuitenkin käydä läpi lailliset vaihtoehdot; erityisesti mikäli sumutinlupaa ei ole edes yrittänyt hankkia. 

OC:n hankkiminen ja kantaminen

- kaasusumutinlupa maksaa 35 euroa, sumuttimet 50 euron molemmin puolin

- maksimipitoisuus mainitaan luvassa, SHU:ta ei; kannattaa hakea lupa maksimivahvuuteen eli 5%

- myös vaikuttava aine kysytään; voi olla järkevää hakea lupaa OC tai yhdistelmä, niin avaa mahdollisimman paljon vaihtoehtoja

- aseliikkeet ja turvallisuusalan liikkeet myyvät

- ei voi suositella nk Viron kaasuja, koska ovat laittomia ja niistä ei ole täyttä varmuutta, mitä purkeissa on jne. Kuitenkin, laiton kaasu on itsepuolustusvälineenä vähemmän huono vaihtoehto kuin esim laiton teräase, mm koska kaasu lähtökohtaisesti ei aiheuta vammoja

- on-body carry vs off-body carry

- samassa paikassa aina on parempi kantaa

- voi ottaa myös valmiiksi käteen jos siltä tuntuu

- Farnamin laki: "älä mene typeriin paikkoihin, typerinä aikoina, typerien ihmisten kanssa, ja tee typeriä asioita" (John Farnam)

- missä saa / ei saa kantaa (Pylväs vastaus, Kokoontumislaki, Järjestyslaki)

- purkin vaihtaminen; kannattaa säästää vanha purkki (käytettykin), siltä varalta että vaaditaan luovuttamaan vanha purkki pois ennen uuden saamista